Tulli ahdistelee, vai putooko rima?

Jo putkahti tullin suunnalta kommenttia kun ei ollut blogsa päivitetty ajallaan. No mukava sentään, että joku viitsii lukasta ja vieläpä kommentoida. Ei paha, viranomaiset ovat ystäviämme.

Viranomaisita päästäänkin tähän päivään. Kävinkin eräässä valtion virastossa työhaastattelussa, kovasti tenttasivat minkälainen on hektisten tilanteiden sietokyky. Hektinenhän tarkoittaa wikisanakirjan mukaan kiihkeätempoista, kiireistä, rauhatonta ja jopa maanista. Maanista, haa, työhän on kuin miulle leivottu. Eikös se niin ole, että  työn on oltava verissä jos sen hyvin meinaa tehdä. Viulunrakentajan on syytä olla aika rauhallinen vuoluhommissa jottei kansi mee puhki väärästä paikkaa. Miun vereen kyllä sopii ihan joku muu kun viulun rakentelu, oo muutenkaan mikään sipistelijä. Lekalla ne työt tehdään, nii ja John Deerellä.

Leikki leikkinä, olis kuiteskin aika paljon mukavamman olonen työpaikka kuin, että jos vaikka Oopuun häätys mennä. Oopussa vissiin huonompi liksa ja siel joutus oleilemaan viikot. Tuol ois kaksvuorotyö neljä/neljä tsydeemillä. Ainoo paha, että millä töihin ennättää puoli seittemäks kun eka lautta lähtee kuudelta. Pitäskö hankkia vene? Ja vasta auton hankin. Miks miul ain käy näi. Ai, et ny sit kyl harmittaa. Varsinkin jos se duuni siitä on kiinni.

Viikonloppu olikin semmonen yllätysvierailu ukinmummolle äitienpäivän kunniaks. Ääääh, kunhan piti lähtee kokeilemaan uutta Pösöö. Hyvän tuntunen piili kaiken kaikkiaan kulukeekin rietas niin, että kortti lähtee vielä motukkatielläkin jos kaasua kehtaa painella. M kehtas Lusin lentokentällä vetästä sen verta napakat kyydit , että kortti olis lähteny kahteen kertaan jos jotakuta olis huvittanu tutkia nopeuksia. Ei huvittanu.
Oisivat sinitakkiset olla motukkatiellä kattelemassa vilikkujen käyttöä ja oikeelta ohittamisia. Ristus mitä touhua, Volvoissa ei edelleenkään vilkkuja. Yks puupää pakettiautollaan tökkäs eteen kaks autonmittaa ennen ajaen yheksääkymppiä ja miula tietysti 120, ainakin. Pösössä on jarrut kohallaan, silti niitä piti painaa ihan tosissaan ettei perään menny.
Paluumatkalla yks Volvo heitti kaistan vaihtoja 10 sekunnin välein, ihan järetöntä puuhaa. Liikennne oli muutenkin hidasta kun kaikki mökkiläiset tuli möksältä peräkärryjensä kanssa.

On se, rakentaa mökki silleen ja semmoselle paikalle, että kaikki tavarat pitää rehata pois varkaiden pelossa. Sitähän varten niitä kärryjä siellä oli. Se on oma valistunut arvaus.

Ukinmummo oli tehny patakukkoo ahvenista ihan meitä varten kun sitä jo aiemmin viikolla kehuskeli ja sano, et voipi meilkii tehä jos tullaan. Myöpä yllätettiin ja mäntiin, niinku jo kirjotin. Ol melekosen napakan makusen kukon leipassu. Ja koristellu. Ihan kun engelsmannien piet, siis pait niinku se sit lausutaan. En oo ennen kukon pinnassa tämmöstä koristetta nähny. Ei Hanna Partanen Kuopijossa kehtaa näin taiteelliseks heittäytyä.
Kukosta on kuva tässä:

Ukinmummon kukko

Ukinmummossa on jonkun verran taiteellisuutta ja ainakin semmoista kotivetoista anarkistisuutta. Edellinen ei ilmene tässä vaan enempi siinä miten mökille on viritelty koristeita ns. jäämä materiaaleista. Kymmenen litran pullo, joka on koristeltu kukkasin sai punaisen veden sisälleen. Ei muuta kuin karamelliväriä veteen jne.

Rannalla ollut mänty piti katkasta kaks metriä korkeeks tolpaks, että siihen sai kulhon päähän, tosin se vaihtui erilaiseen koristeeseen. Taitaa olla jonkun valtakunnan toteemi tai kalajumala. Tiiä sit.

Meil tehään tänään spaguu ja vihanneskastiketta, siitä ei sen enempiä kun se on kaikille peruskauraa. Mutta mutta, mepäs saatiinkin niitä ahvenia matkaan ja tehään ite kukko. Kukko on M:n oma viritys, semmonen mitä mie en oo ikinä syöny mut aion rohkeesti ravauttaa ohjeen, jonka luulen olevan sinnepäin.

Laita jonkun uuninkestävän kulhon pohjalle hyvää ruisleipää viipaleina. Asettele päälle kerros sormenmittaisia ahvenia joista on poistettu: suomut, evät, pää, pyrstö ja suolet. Kalojen päälle pekonia ja pienehköjä leivän kappaleita ja voita jos haluat. Seuraavaksi ahvenia, pekonia jne. Kuori viritetään leipäviipalesta ja ainakin mie laittasin vähän voita päälle. Semmonen unohtu, että kalojen päälle voi laittaa suolaakin mutta muistapa, että pekonissa sitä jo on. Ja voissa.

Paistaminen Sikke Sumarin tapaan 177 asteessa tai jotain. Tätä paistosta ei varmaan tarvitse kuorittaa niinkuin tavallista taikinapäällistä kukkoa. En oo varma, näin sitä ohjeita annetaan. Paistoaika on ihan varmasti ainakin kolme tuntia, mie antasin olla neljäkin. Laittelee sit kannen päälle jos vaikuttaa kuivuvan, kyl tätä saa välillä vilkaista niinkuin muutakin ruokaa. Paitsi, että tää ei oo ruokaa vaan ruokoo. Semmosta joka pittää nälän.

Mie palailen asiaan kunhan kukkoa on syöty, annan sitten vinkit ja arvion M:n kukon tekotaidoista, onko rima ylitetty vai alitettu.

Vai putooko rima?