Mis mie oon?
No tääl Aurorasa tietty. Hulluus kaikkine viinapiruinee sai miut valtaasa ja könähin siihen malliin jot tänne ol pakko tulla jot jotenkii ies kykenöö olemaa ja elämää.
Juu viinoo tul kuavettuu ihan toin teola lutkust alas, tai ei oikiata viinoo ku kaljakurroo. Ja köiket päivät. Kyllä masens ja ahisti iha jokkaine assii. Ei nii pient asjoo jot ei olis olt ahistukse paikka. Viiko verra oon nyt tiäl lusinu.
Va annaha olla ku toissa yön en suant nukuttuu kunnol eikä yökköpaskiain antant ennee unliäkettä. Nii ni mitä sitte? No selekee maniaha siit sitte pullaht sieluu. Ol nii hauskoo jot ei mittää vällii. Kivelä hoitsuki sano jot hää ei oo nähnt minnuu kahe vuoje aikana tuommosen. Ol se hauskoo, va olin senverra tolokuissa jot älysi kinuta topparliäkettä. Onnex autto iha mukavast. On tää olo viel vähä ylävirreine. Niinku huomootte siit jot tulo pitkäst aikoo kirutus. Mut ei vähä paljo paha.
Rumppi valittii restentiks ameriikoihi. Siin onkii köik uutiset mitä lähimmä viiko ajalt tiijjä. Hesariikaa jaksant lukkee. Jos tännää yrittäs iha paperlehel.
Ja helekkar, nuapuri Hannu törräytti paha kolari ja iha kotmaisemis. Ai harmia.
No en mie kyl iha täysil mää ku en mie jaksa pidemmäst kiruttoo.
Seuroovia ruokia en tietyst oo ihe tehnt.
Paha siskonmakkarakeitto, hyvä janssoninkiusaus.
