Myrä jatkuu, tapi korjataa ja maksalle tapahtuu.

Huhhuh sanon mie. Ulukona onkii semmone myrä jot miust meinaa tulla tupakkalakkolaine. Ei just vähä paljoo kehtais männä rappusil sauhuamaan. Lunta viuhottaa iha sielt sun täält ja vorssil. Talo itäpuole ikkunat on kohtuu puhtaat lumest va annaha olla länspuol. Ei lasist läpi näy ollenkaa. Tuulta o Helsingi matalal 25 meetrii sekunnis. Täs lähempän Harmajal kahtakymment va siihe ei piä luottaa se mittar o semmoses paikas jot näyttää mitä sattuu. Jokatappaukses tääl tuulee iha mahottomast. Tähä meinasi laittaa linki Kauko Röyhkän biisii Tuulee, va ei löytynt juutuupist, oikei outoo ylleesä sielt löytyy iha kaik tarpeelliset ja etenkii tarpeettomat jutskat. Jos saat Lauralle levyn näppiis ni siin hää o, hyvä kipale.

Arvaappa toimiiko Gulagis netti, kyl oot iha oikees. Ei toimi taaskaa. Ei välil oo toimint tyynel eikä nyt myrskyl. Mänöks hei pittiis tuule mukan ja tyynel suoraa taivaasee ku pyhä savu. Miul o tää miun paljo kehuma Tapi ja kyl miul toimii ko mie rakentelen sil semmosen kentän tähä issellein. Ei oo savul toimiva aparaatti, ei kyl oo veskäyttönenkää, tul testattuu täs opparii tehes tuol Kaakonkulmal pienes tihkus. Hää ol miu saetaki taskus, vettä ei tult paljoo, laitoin takin ku joutu rymyämään sen helekkarin pusikois jois ois sit kastunt.
No mie sit sil miu ArboWebForesti ohjelmaa paikkaa tallentamaa ni häne näytös ei näy mittää. Höh. Mie renkkasin ja hinkkasin ja tapahtuha siin jottai. Pöllähti se Androidi ukkeli näyttöö ja jottai pient tekstii mist mie en saant mittää selvää enkä tietys ymmärtäntkää. Oo mikkää antroiti asjantuntija. Suakel soikoo, miten nyt tallentammaa. Ei muuta ku luuri kouraa jos sama sovellus, nou hätä kaik män sinne sammaa tietokantaa et ropsahti.

Vaan siit sitte ihmettelemmää  jot mitä nyt tehhää. No kone kuivamaan kuivurihuoneeseen ja luiha mie niit teksteikii mitä siin luki. Ymmärtäny mittää niinku jo sanoin. Annas olla kone uuellee käynnistyksee, ei lähe. Voi rietas, kolmasosa soista tutkimatta, uutta konetta ei kehtaa ostaa, puhelimel hiasta. Vakkuutusyhtiö!!!! Eipä muuta ku Ihvii ilimotus hirvittävästä vahingosta. Laittovat vastauksen jot laita hänet huoltoon johonki sopivaa paikkaa. Ei maahantuojal voint laittaa ko mie olinkii sen netist tilannu ku halavala sain ja muute sainkii saturaist halavemmal. Noh Jyskäläst löyty virma joka lupas laittoa sen kuntoo. Mie laitan tähä heijä linki kun ol nii hyvä palavelu  Huoltokukko. Jos mänö aparaatti rikki ni uskallan suositella.
Korjauskokkeilu jälkee hyö ilimottiit, et siihe vissii pittää vaihtaa akku. Heil se ois maksant yli satase mut ol nii reilu jot vinkkas tillaamaan netist akun, niit myyää Kiinalaisis nettikaupois. Ja juutuupist löytyy ohjeet. No mie miettimään, ilimotin kyl ihvii jot ei hää lähtent toimimaa. Hyö miettimää korvaust, ilimottiit viissattaa oleva uue hinta, ei makseta yhtää enempää. Miul sopi kyl ko olin hänest alle neljäsattaa maksant. No mie tilasi akun ja työvermeet, siis semmoset muoviläpyskät mil kuoret saa erillee. Kest jonnii tovi ku ei tult lentämäl ku eivät vissii saa akkui lennätel.
Akku tul. Juutuupi pyörimää, rillit päähä ja menoks. Hyvi rupes homma mänemää ja män loppuu ast, toisi ku poja Ipoti jost halakes las. Tämä takkee mie en hanki mittää omena-tuotetta muit ku royal-kaaloja.
Usko ihmettä, miul ol toimiva tapi, excellent ellei jopa perfect niinku yhes enklantilaises sarjas sanotaa. Siin o muute pääosis iha mahottoma ihana, vielkii ihanamp ku Nigella tai niin no ovat eri sarjas, Catherine Zeta-Jones. Ja jos nyt avasit linkin ni huomasit jot hänel onkii sama päähuimaus ku miul. Nii se sarja mis sillee sanotaa on "Oi ihana toukokuu", hauska homma.
Nii mie oli saant korvaukse ja miu tapi toimi, mie en nyt oikee kehtaa laskee joka pennii niinko Aapolaiset mut kyl mie vissii vähäse sain korvauskulluu.

Ei miu maksal tapahu kummempii mut eile kävinkii pitkäst aikaa Hakanieme hallis ostamas maksaa. Ihme jutska, siel ol kananmaksoja, -syämmii, -piiroi ja vaik mitä mut ei maksaa palasena ja niit ohkasii siivujaki vaa vähä. Tää olkii Hakanimen liha mist mie sitä ihmettelin ku Reinil ei ollu tiskis. Ois voinu tietty olla kylmiös mut en kehant kysyy. Pöh.
No siivuja sit sain, ei oo nii hyvii tähä hommaa ku semmoset 2x2 cm nopat jotka ei kuivu ku paistelee ja keittelee. Elikkäs tehhää maksakastike a`la Mie:

• n. 400 g maksaa noppina
• jauhoja jauhottamiseen
• sipulii
• valkosipulii
• (porkkanaa)
• tomaattipyrettä
• purkki kermaa tai semmosta kermankuvausnestettä 
• valkopippurii, mustapippurii, suolaa
• yrttejä, basilika, timjami, meirami, salvia, laakerinlehti
• paistorasvaa

1. maksa palasiks jos kauppias ei leikannu, kahinapussiin (hedelmä semmone) jauhot ja pippurit ja suola enne maksoi ja sit maksat, ravistele
2. pannu tulille ja rasva kuumaan pannuun, ruskistele maksoja
3. sipulit joukkoon, kuullottele pienemmällä tulella. Porkkanat kannattaa esikeittää ja tempasta täs vaihees joukkoo
4. pyre messiin, kuullotus jatkuu
5. pienehkö määrä vettä jonka perään kerma ja muut mausteet
6. kattele ja valvo kastikkeen kiehumista (M ei aina tee sitä vaan saattaa vetäytyä Sydämen asialle)
7. lisäile vettä jos tarvii, sama mausteille, voit laittaa vaikka Vorsuaki joukkoon.
8. keittele sillee, et maksat on siin kypsyyes ku haluut. Elä kuitenkaa ala tuntitolokulla keittelemään. Maksan pitää olla sisältä punertavaa mut kiinteää. Jos kypsennät liikaa ni se o ku kumipallo. Ei Emmerdalee. Läskisoosi o se mitä keitetää pitkää.

Sit vaa pottuja ja puolukkaa, suolakurkut käy. Ennesaikaa koulus ol ain kaali-puolukkasalaattii, en tykänt vaa vähä pakko ol syyä. Täti anto ja toine vahti, ettei pois heittänt roskii. Ei muuta ku syö.
Tän voi myös syyä vaikka spagetin kans myös, paat vaa siihe enempi sitä italjalaist sountii.

Tulleeks miul vähä liia kovvii normituksii näihe resepteihi, sanon vaa et iha kaikkee ei tarvii uskoo mitä täs plokis lukkee. Keittiös ku saapi häsätä just niinku haluaa.
Se Emmertaalin tuijottamine ei kyl takkaa parast paistotulost.

Valehtelin, kuva tul kummiskii. Myrä

No pittäähä se yks kuva tähäki plokkii saaha. Ja arvatkaa mist, miu omast pärstävärkist. Ko nyt onkii se movember aika männeillää.
Kahotaas mite ruma pärstävärkki oikei tähä o lätkästy.

Ei hää nyt oikei ruma oo mut ei kyl mikkää Kaapeli Klarkki tai Rantin Käri. Ainakii M ol sitä mieltä ja Tätsky vissii kans ko sähkökirjeel kysyin. Tul kyl aika noppee vastaus. Liekö kehant koko kuvvaa ees kahtoo. Pahaltatädiltä kysyin kans mut ei hää oo vastant. Ei taas muista mis se entteri nappula o siin konnees, Tepu vissii pitäs olla koko aja vieres sojottamas sormel, et paina nyt tuot näppylää tuos. Pahatäti on siltä aikaa ku reikäkortit ol iha tätä päivää. No nyt hää vastassii, löys nappulan ja kirjotti jot huonot kalapuikot Tepul on paremmat.

Hyvä ajatusha hää o et kerranki kerätää rahhaa miehisii vaivoihi eikä ain jollei kissoil ja koiril tai jollee muule semmosele. Se on tämä etupuoleinen rauhane vähäseltää semmoin arka assii. Siin ko tapahtuu niit muutoksii just siel mis ei pitäs sen suuntasii muutoksii tapahtuu. Ja pahintaha sit onki tää eturauhassyöpä. Julma homma.

Seuraavaks kelihommii. Etupääs onkii tännää semmost lumi ja tuulhommoo. Meil o nii soma juttu tääl Gulagis, et tuul käyp ijäst ja puhaltaa sit lumet minne sattuu. Tie ravis puol metrii vieres nurtsil ei ollenkaa. Pelleksit kukkiit nii kauniist ko täs yhten Tapanin. Vai ei oo kelit muuttunu. Ei vissii, olkoha enne parempii sähkölankoi ku kestivät kaatuilevat petäjät. 

Ei se sillee mää, syksy tuulet o koventunneet ja pakkaset vähentynneet. Yhtälö ei oo vaikee, puut o iha horjakala pohjala hiien hirmumyrskys. Eihä siin mikkää kestä. No näähä sit onkii iha tään kirjottaja omii arvioit, oha se niinkii, et näie Ilimatieteenlaitokse tilastoi mukkaa ainaskaa niit myräpäivii ei oo olt enempää ku ennenkää. Ovat hyö sit olleet napakampii, eivät kehtaa sannoo. En mie mikkää säätietomies oo niinku Pouan Peku.

Yhe kerra oltii Hankos laival tällee talavest ja oltii tietyst Mepalis niinku aina. Länsisatamas töijjättynä. Mie lähi sit käymää iltasen kahvi pääl kessulla kaitee vieres ku en kehant tutka ääres poltel ku siin sai työaikanki sauhutel iha tarpeeks yhele miehele. Sielähä ulukona tul lumet iha vaakasuoras mut ei mittää miul norsunv***u pääs ja pelastuspalttoo harteil. Kaik ois mänt hyvi mutko huomasi, et peräs oleva tykkimieste laiva onkii ennää yhel nyöril manterees kii ni tullii vähä kiirus huuella apumiehii jot laitetaa tykkimieste kalikkaa kiin jot pääseet amusest Russaröhön tykkejää suuntailemmaa. Siin olkii aika pusaamin, et saatii hänet takas pollarei varraa. Koijast löyty yks ainoo tykkimieherötjäle jolt kysyttii mitä sie et poika laittanu paremmi paattia. En mie ku mie vast tuli, mie mittää tiijä. Moise pojan olliit yksi jättäneet laival. On siin yksii, kapitulantit eukkoisa vieres köllällää ja osa tietty Maretis tai Kröna Kajenis. Maretil ei oo nettisivvuu mut kasso täst mis hää o. Ja tietyst hyö siel röyheest kaljaa ja viinaa kittaamas päityäksee.

Sehä ol se keli semmoin jot sielt voimakasiini yli merves vuan pärsky. 

Hirmu keli, Ripan kans päästii yhteisee tuloksee jot hyä sinäsä, ettei oo itikoit ainakaa. 

Ei ollu.

Kontaktihäirijö pääs. Resepti unohtu. Tullee äsköseen juttuun liittyvä vörsti Lörssönin eli sika-Heikin dieetti:

1. tuuaan messi jääkaappii kaalinpää, syyään lounaal siit kaks lehtee. Jätetää sinne eikä syyä ennää.
2. pyyetään kokilt kahen kahvil vaniljarinkelei ja syyää niit koko korilline ketsupi kans
3. päivällisel ei muka syyä mittää mut sen jäläkee lirkitää jääkaapist kaik mitä on
4. iltapala syyää vaik ei tilattu ja ku ei tilattu ni ei laiteta maksurastii
5. samat hommat molemmil yöpaloil joil ruokan apinankeuhkoi. Pannaa paksust ketsuppii.
6. vahis olles sanotaa tähystäjäl jot käyhä hakemas merikahvit ja tuo jokune rinkeli
7. aamust syyäänkii kaik ruuat eli neljän tunnin välei. Nyt suostutaa maksamaa ruuat ku piällikkö uhkaa oikeuvellisil toimil ja muil kauheuksil.
8. kaal o hommees ku laiskat kokit ja laiska murumikko ei saa sitä pois sielt.

Paino laski, no ei tietyst, tietäähä tämän. Mut Öhlämin paaris emäntä sit toppuuttellee, et elä Heikki nii paljoo sitä ketsuppii siihe lihapiiraa pääl laita. Kymmene kaljaa o jo kahestkymmenest juotu.

Auttoko. Ei auttant.

Temossa syömässä

Nonnii alotellaas männeilä tapahtumil. Mie se sain kevvääl nää miu insnijööriopintoi loppuu. Ehä mie tietyst viel valmistunt ku en kerent siihe kyytii. Jäi se opinnäyteläpyskä vähä myöhäsel ja sanoinkii kieleopettajal, jot sil miu työl nii kiiret oo. Hänel olkii niit aika iso pino siin pöyäl oottelemas tarkastust, mie siihe, jot sujjauta vaa sin alle. Miul olkii sen työn kans vähä semmost ruuvaamist ja säätämist, mist Alango Issikii laulelee.
Mie olin luvant M:lle, et sit ko tää opintohomma o lopus ni sit männääki ilta-appeele oikei miseliini paikkaa. Mut vaa yhen tähen, saapi täs vaihees piisata. Hyvä sekii vissii o niinku yhen tähen Jallukii. Ei muuta ku miettimää mihi. Sit miul väläht, Temo. Nyt mie oikei suomennan Demo.
Hää se nettisivuin kautta vaikutti säälliselt paikalt syyä, ku hintakaa ei iha tolokuto olt. Pöytää varraamaa ja netist tietty, sielt nykysi kaik tehhää.Saatii just sillo ku haluttikkii ja kons mie olin miettint mitä syyvää ni tilasi sapuskatkii. Tillaus ol heleppo ku otin sen kuuen lajin illallisen. Ihellein viel vasite tilasin holtitonta kaljaa ku ei piä tykkää holtista, mänö kokonaan volttikyky pois jos sitä juop.

Män aikaa.

Tul hollillee, jot eelline päivä ja pit viel vahvistaa josko sinne mänö vai ei. Myö männää tietyst ku nii ol suunniteltu koko operaatio. Pukkeutumista tietysti ol jahkattu, jot mitä sinne pittää. Rento paikka, pittääkö olla leninki vai mitä ne nyt akkain vaatteet on. Ei kukkaa mies voi tietää, paitsi vissii se italjaano Versaasen Kianni. Mut ko joku Kunananni ampuva possautti hänet ja sit myöhemmi ihtesä. Ni sit ei kysytä Kiannilt. Häne siskosa pomottaa nyttemmi koko puljaa. Häne kuvaa kaho jos uskallat täs o Tonatella ja muutama muuki. Nää sit omal vastuul, kaukan ruoka-ajast. Joko mänö ruokahalu tai sit tulo ruoka nopialla tahilla pois. Nii ja oisha se tietyst se Saint Laurenti Yvessi mut hääki o kuolt. No kysy sit vaik Luumanni Teuskalt. Hää tietää akkai asjat (ja aika paljo poikainki, hih).
No suatiiha ne vaatteet sitte päätettyy, ol siin miulkii kyl vähä tekemist. Paita pit ostaa, puku pit ostaa, pittääkö ostaa kenkii. Ei pitänt. Läksin semmosis Seksi pistooli kengis hyö ovat keltaset. Tähä mie lätkäsenkii mukavan viiteolinki heijä yhtee piisii.

Tuo värisen keltaset kenkuliinit ja nauhat punasta. Ja mie löysi Petri Vunista vatunpunase paija. Just nauhoi värin. Musta suitti ynnä nää vermeet. Kyl miekii varsinain tyylisti ko Luumanni. Joskus hirvittää jos sitä onkii semmoin. Ei mie oon rohkee ja varma omast suunnastain, et kärsii tämmöst tehä.

Myö piästii hyväst Temmoo,  pit kyl jokuin saturain temmata rahoja taskunpohjale kahisemmaa. Mie tämmösis mihinkää korttiloi luota.
Otti hovi meit vastaa, tervetulloo, mihi työ halluutte istumaa. Anto meil hyvä pöyvä. Ja rento paikka ihe piäkyyppäril olkii varmarhousut jalas. Soppii miul jos mie oonkii paremmis vetimis ku kyyppärit. Ja kyselemmää, et mitäs teil sais olla. Mie ehäti sannoo 6 ruokalajjii otetaa enne ku M kerkes estelemmää. Hää ku jo aijemmi ol sitä mielt jot kyl vähempikkii riittää. No sitte tietys juomii, otetaako rinkkii, mitä rinkkii? Oisko holtitont? Ol holtitont, tilattii. Hyvvää, mitä lie karpalomehust sotkettuu muikeet juomaa.
Tyttö tullee pöytää pienet sinappipurkit kouras, semmoset patenttikantiset. Mikä tää o, mut vaa mielessäin, en sanont mittää ku vähä aavistelin jot mikä hää o. Hää ol semmone keittiö tervetuliain, ei maksa mittää. Mil syyää? Tyttö näk tilantee ja sano, et pienel luskal soppii syyä. Hyvvvää semmost kurkust ja yrteist tehtyy vaahtoo, en oo saant aikaseks koton kokkeil hänt. Aaninki on mite sattuu.

Haasteltii mukavii, niit näit. Kaheltii ihmisii, iha olliit oma raha immeisii melkei kaikki. Eikä se pitkää kestäntkää ko ensmäine annos tullee. Ol jonkulain perunahömpäke, mie ennää muista mikä. Hyvvää se ol. Juotii jottai juomaa, vissii vettä, tää nyt nii tarkkaa oo. Taas haastellaa mukavii, hov kipasee pöyväs, jot kaik hollillaa teil. Ol meil, mikä hätä tähtipaikas. Mukavast kysy, ei sillee ko jossai tämmösis amerikatyylisis. Sillee haastelemal, viel ko ois osant immeiste kielt.
Tulkos se soppa sitte, tul se. Mie kävin sen pihal tupakilt kysymäs. Taassisa vähä kyseltii jot mitä juotte. Mie sanoi, M:lle suositus viinii ja miule holtitonta mieluust vehnäsest tehtyy. Tähä liittyy ky semmone episooti, et ku mie varmistelein niit pöytii ni tyttö sano jot heil ei taija olla holtitont. Mie sanoi, et mää kauppaa. Ol käyny vissii. Kalja löyty.
Soppa  ol hyvä, muista mikä hää ol mut hyvä.
Tupakal pit käyvä täs välis, siis siel Temos ei täs kirjottais. Joha mie kävi, aina sauhuta kummiskaa.
Kalaa hakivat pöytää, mie kahoin jotta siian selekä se siinä on pilikottu pienee ossaa. Hyväst ol paistettu, oikei sillee voil valelemal ja nahka alaspäi. Ol rappee nahka.
Sit hovi kyselemmää, et nyt tullee sit piäruokoo eli lihhoo. Mitteekä juotta. Herra ei voi nyt juua sitä kaljaasa ko se ol juotu ja se ei oo hyväkää sen kans. Herraki ties tän. No yhes ol vähä hiljasest sovittu, et miekii lasin viinii saan. No hovil sanomaa et tuo sie mitä hyväks niät, eihä myö siun viiniis olla maistettu. Toi mahottomat mukit, mut ei siel kyl olt ku pien tippa pohjal.
Tuopi kyyppi ruuat, ol monelaist eri lihaväkerröst. Mie muistan pienet kaalikääryleet ja kielrullat sekä arpanopa kokose villee pala. Pittää viel sannoo, et kyl kyypit olliit harjotelleet ko joka ikise ainee muistiit ulkoo. Aineit ol niis ruuis. Hyvvää palukkaa ol. Viin hyvä.
Otetaako juustoi kans viinii eriksee. Mie houkutteli M:n ottamaa viel toise muki, tais tykätä. Miul ko nääs olkii omat ajatukset mielessäin.
Juustot tullee, semmoin jaappanilaistyyline suorakaije lautane jos pienii juustopalasii ja sit semmosta piparkakkuleipää. En tykänt, enkä tykänt yhest juustost eikä tykänt M. Ol pippurist se juusto tai muute ärreetä.
Jäläkiruokoo. Voi herranterttu ku ol jäätelöö ja vaik mikä ja kumpainenkii tykättii.
Kahvia ei otettu. Lasku pyyettii. Rahat riitti, hyvin män.

Kottii lähtemää, jos jollai iltarinksula sit viel. Ol muute maha sopivas tilas, ei täys ei tyhjä. Vaikuttaa ensi nuo annokset pienilt mutko heit o nii mont.
Rinksule mie jot Tornii, ei Tornii sanoo M. Hää päättämää jot Kämpi ulkoilmaa eli sisäilmaa ko se o katettu. Mie et ,ei siel ei oo tillaa. No läht yks pariskunta, myö ootellaa jot kyyppi ois ohjant meit pöytää niinku ohje sano. Ei kerent ku sinne änki jo jottai tyyrist väkkee. Lähetää pois, männää Pelke terassil, ei männä, ei oo mukava. Männää Tornii, no männää. Ratikka män ohi. Ei mänty. Mitä nyt. Männää kottii mein takapihal, keitetää sajut ja kahvit ynnä pannaa kappeest pullost rinkit pulleisii laseihi. Mäntii ja keitettii. Mukava keli.
Hyvvää ol niinko koko ehtoo.

26 sekunnin tullaus Venäjän hommissa

Voi Epilobium angustifolium elikkäs maitohorsma!
Mie ilmottausin yhel avoimen AMK:n verkkokurssille erääseen Kaakonkulman oppilaitokseen. Eräs on vihjaileva persoonapronomini, jonka käyttöä tulisi välttää, näin opetettiin koulussa. Saatte arvata mitä sillä tarkotan niin jää jotakii hupia teilkii.
Niihä siin sit kävi, et tehtävät tul ja mie oli iha reppanan, enkä kyenny tekemää niie ettee mittää. Paitsi sit viimesenä torstain, ku ne pyhän piti palauttaa kello 2355 direct.
Tul perjantai.
No mie siin aamupäiväst tusjaili heijä kans ja M pyys miut käpäsemmää häne työpaikal ja ol miulkii sinne vähä asjan tynkää. Myökö näät ollaaki saman puljan leivis. Paitsi M on töis, mie en. Ei huvita männä sinne omal paikal paikkoja hajottammaa. Sillee siin kuitenkii käis. No mie latailin miun hommelin M:n vähemmän secretil konneel ja tusjasin possakkaa etiäppäin. Niin män ku mummo kahen metrin kinokses. Ja sit ehittii miul semmossii töit jos konneet ja kalusteet eivät mänis pärreiks miu hermoin takii. Ei löytyn. Myö pois lähtemää kottii, ensi tallentammaa vöörtiä tikul. Ei tallentunt, mie arvatkaa mitä. Nyt en piä jännitykses. Mie repäsin pelhousut, jos ol miun kone ni lens sielt neljännest kerroksest polliisien seiniä päin. Hyö ressukat ku pittäät majjaa samas mökis. DIABOLUS. No siit kottii ja muista mittää mitä syötii.

Laupäivä män.

Pyhän ol sitte issäinpäivä ja miekii semmone.
Poromureketta syötiin. Herkkuva, joka tehhää sillee ku tavallinenkii mure mut ollaa varovaisii maustamise kans jot poron maku ei karkaja. Ja varsinkaa ei sit tehä sillee ku nykysi näyttäät kaik tekevä murreet kermaviilii ja sipulkeittoo. Ei näin. Mie selevitän jossai vaihees mite se tehhää.
Na killa killa, hommaa vain se Aslakki kaveriks, hää ruppee kyl kolome kossua ku juotat samal kertaa ja kaho, et ne o perekokoloit. Jos eppäilet jot ei ruppee ni sano jot lähetäänkö kävelijöiks. Tarkottaa jot puotettaa auto kyyvist Savukoske ja Pyssykylä puoles välis autost iliman kossua -25 asteessa. Uskoo Aslakki puhetta. Nii sit ku sait sen Aslakin turjakkeen kaverikseis ni sano hälle, et tarviisit nyt ens hättää 500 g jauhettua porua. Tää toimii niinku parempikkii pirikauppa.

Mie koko päivän ja illan rustasin niit tehtävii, jois kyseltii mite se venäjä tallous o kehittyn ja vastaa annetu materjaali pohjalta elä kirjota liikoja ja kirjota pitkästi. Kyl työ ymmärrätte, jokkaine ootte verkkokursseja käynt. Ettekö, en mie kyl suosittelekkaa sinne errääseen mänemää. Lähe Leevin mukkaa Pohjois-Karjalaan siellä ossaavat verkkarloita käyttee ja verkkokurssija järjestää tolokusti.
Siin pit välil se mure souvata ja syyvä ja levätä pakanalliset ruokalevot.
Sit pusaamaan, jot mite ve venäjä rautatiet nyt o kehittynt historiallisest, vai mite se nyt ol. Kirjota lyhyest ja kirjota pitkäst ja sillee taas. Siin se ilta vieräht ja M nukkumas jo pitkää. Kello tullee ykstoist ja mie viel ihmettelemäs niit kiskolevveyksii ja muit. Sillo miust tuntu jot kerkiinks mie tehä nää ollenkaa. Yritän ku se mummo siel hanges.
Etiäppäin pyör viisarit. Jo tikitti puolta ja anna olla kun kahoin ni kymment vail. No nyt viel ku mie tään yhe kiskoparin tähä lyhyest,pitkäst selitä ni hyäst männöö. 2353 tul kello, mie tunkemaan niitä sinne muutle-reikään ja helekkari eikö ruvent linjat vähä niinkö yskimää.

Muute kaik män hyvi mut viimese tehtävä kohala ko painoin tallenna nappii ni tää rietas sannoo jot 26 sekunttii myöhäs, tallennust ei suvvaita. DIABOLUS kehannu ruveta huutamaan ku A ja M nukku. Naapuri akast ja häne piskilöist nii välittänt.
Siit sit pikkunäppäräst loihtimmaan semmone sähköin kirje sille lehtoril joka täs maisterin hääräs. Hää se onkii joku isoherra siel erräässä. Ei kelvant, laitto semmosen samanlaatusen kirjeen takasti jot nou senjor, siul o olt aikaa kaks viikkoo tehä nää. Nii ol mut ku ei kyenny. Tehtävvii ei muka ennää pysty sinne muutlee tallentelemmaa, shit sano amerikkalain ja tarkotti sitä kans. Ylypee ja yle tärkijä, mie laitoi sil viesti jot piä hyvänäis se kurssiis. Maksoin viel sen kurssimaksunkii ku sapetti nii etten kehannu olla missää tekemisis sen errään kans.
Laittoit miul jonnii kurssikysely jostahii sen errää hommist. Kyl mie vastasi, kyl herra, kyl.
No en vastant.

Se ol sit männyt aikaa, nyt näyttäskii tulevan talavi tänne Siperian perukoil Gulagiin myös. Ainakii maa o valkosen sielt mist tuul ei oo puhaltant häntä pois. Ja kyl tuuleeki, illal ja nyt aamulkii tuntuu jot lasit tulo sissää. Ei tarvihtis tulla lunta tuville ku ikkunatki on semmoset, et välil sisäl lentelee kaikkia varpusta pienempii elukoit pelkist ikkuna rakosist. Hoidari maltilline siipi tehnt remonti.
Kahellaa huomisee ja essitää lyly ja kalhu essii.

Maalipisnes jatkui

Hurraa sano entinen merimies.
Pahantädin kyökki on nyt onnellisesti kaikenmaailman suiciidien jälkeen, vai mitä ne oli, maalattu. Homma suju täl kertaa ihan buenosti kun pensselit ja muut releet oli ojennuksessa. Hauska sattuma oli matkalla kun Tätsky laitto viestii ja kyseli pitääks seinä maalata ennen tapiseerausta ja tehtiiks häne rempassaa sillee. Mitä se miulta semmosii, kah sen takkee ko miehä se olin hänenkii kämppääsä sotkemas. No nyt ei oltkaa hää tekemäs remonttii vaa ystävätär ja kaupan myyjä ol tyrkyttänt, et maalit tapeti alle. Ehä mie sitä oikei osant metros kaukoparantaa, senko laitoi viesti, et kattokaa netist. Sielthä se kaik muuki katotaa vaik täst vauva.fi sivustosta. Tietää kaiken, kattokaa vaik tuost linkist mitä siinkii käsitellää. Mie en voi ennää sannoo sitä yläkerran K:lla alkavan Herran nimee ku erosin kirkostkii. Sanompaha sit, et Pannahine, meinaa noihi juttui, kyl ossaavat kaike, ainakii kysyä.
Joo se homma tul tehtyy.

Tännää näyttää pahast, ettei tuukkaa rönttää. Räntää kyl näyttäs tuleva ja aika paineella tuulen matkas. Tehhäänki porkkanasosekeittoo. Hyvvää. Heleppoo. Halapaa. Kaikkien ainesten määrä suhteutetaan oman mieltymyksen ja sopan määrän suhteen!!

• porkkanoita
• sipulia
• valkosipulii
• purjoo (ei ees pakollista)
• sulatejuustoo (musta koskenlaskija, jos on varaa ostaa)
• timjamii
• RAKUUNAA, joka on ehoton porkkanamauste, mut ei liikaa
• laakerinlehti
• mustaa pippuria
• paa silii jos halluut, mie en
• kasvislientä, noppa tai vontia (ilmanki pärjää)
• suolaa tietysti

1. porkkanat ja sipulit palasiks ja kiehumaan vähään veteen. Elä laita vettä liikaa vaan sillee, et kamat peittyy
2. mausteet joukkoon paitsi suola
3. keitä soppaa niin pitkään, et kaik syötävät aineet on pehmeitä. Laakerin lehti veks.
4. ota pora niinku julkkiskokit hienosti sanoo ja soseuta soppa. Onnistuu myös blenderissä tietty.
5. sipulla juusto arpakuution kokosiks paloiks ja nappaile niitä soppaan (ei suuhun) ja keittele soppaa hissunkissun jot juustot sulaa. Maistele välil (mei M ei tee sitä ain, pöh). Niinku vissii ymmärsitkii ni täs vaihees voit viel sit maustella lisää.
6. Lisä hienous!!!! EXTRAA!!! Siskonmakkaraa joukkoon jos haluut lihaisen sopan. Pursottele pikku palleroita makkaramöhnää joukkoon. A vot ku o hyvää. Liemi kannattaa tehä vähä ohuemmaks täs tapaukses.

Pöytään!!!
Ja palanpaineeks taas sitä ruisleipää mist ol jo aiemminkii puhet. Lappeenrantalaiset syökööt Pullin rieskaa ku ei siel oo kunnon rukiista leipää. Nii ja maitoo.
Nyt pittää kehua mein M:ää, hää tän sopan keksas, jot tehääkii ja toi ainekset Litlist. Sipulit o sakemanneja ko suomalaiset ol kuulemma iha paskoja. Ovat olleet koko syksyn, Herkus, Hallis, Saiwatsus ja iha mis vaa. Outoo, eik niit osata ennää kasvattaa.

Jos nää reseptit vaikuttaa joteskii omituisilt ni ota yhteyt kirjottajaa tuol kommentti ruuvul. Arvaa selevennänkö mie asioita?
Millä seleventäsin ku oon sekasi ku seinäl piettävä kello.

Eikä tää soppahomma tähä loppunt. Miehä se sit keitteli sit soppaa ku M män pyykkituval pesemään likasii pyykkijä. Mein A o teräsmies, vähä ruostees ol takapuolest kalsarit. No mie herrasmiehen autoin pyykit sin ja hää autto pilkkomal aineet ku miun käskii o vähä rikki, mut siitä toisel kertaa.
Matkal varastettii yks pikkune kuormalava rillin alle. Ei olt ees EURO-lava vaa iha risulava. Renkaat pantii pöllei pääl ko lupas sitä lunta. Mie en raaskint jättää renkait autovirmaa ku ois maksant 60 ekee se säilytys, olokoot mei takapihal. Paskaks vaa, ei oo omat.
Nii sitä soppaa siin laittelin ja maustelin ni ei oikee tult maullee, puuttu happosuus. Siehä jostai kirjotuksest muistat mitkä ne perusmaut o, jos et ni oma häpiä, tai luve uuestaa. Mie ravautin semmost Santa Maria lime-pippuria siihe, hää o semmonen krats-krats purkki eikä mikkää tavalline valmiiks jauhettu. Hyvä maku, mie oon laittant rillattavan lohen pääl ja hyväst käy.
Ja sen poran kans oo varovain, elä nuolase ku johto on seinäs. Tiijät kyl mite siin käy. Ja sitäpaitsi kato, et se siun pora kestää kuumaa. Jos ei, ni heitä huus helekkarii tai anna kierrätyksee ja osta uus. Rauni, ei Pilipsii ei sit millää.
Meil ei tuu mittää Pilipsi vehettä. Paskoja.

Pigritia, pullum et risa

Heissan vaan!

Tuo otsikon pigritia tietty latinaa ja tarkoittaa...laiskuus. Laiskuutta on ollut ilmapiirissä, enkä ole saanut pukattua tekstiä ajoissa pihalle. Siis juopon senttarin vikaa. Senttarihan on vapaa toimittaja, jonka palkkio maksettiin ennesaikaan palstasenttimetreinä.
Mut semmostha täs tapahtu, et M tuli matkoiltaan maanantakina työpäiväsä päätteeks. Voi sitä riemuhetkee, pussattii ja halattii ja oltii nii onnellissii jot. Ruokakaupas käytii tääl Gulagin Saiwatsus ja kyl työ tiijätte mitä ruokoo sielt sitte tul matkaa. Rönttää. Niitä ite kiroamiani kananpalasii ja setä Penin soosia. Kammo.

Jos sitten haukkus vähäsen itteensävielä lissää, saapi sitten vähän niinku moraalisen edun haukkua tulevaisuudessa toisia. Miun ruuanlaitot on näköjään männy ihan hurjaks. Rönttää, rönttää etc. ja mieku se oon tainnu kehua itteeni nerokkaaks kokiks. Tai sitte en, ehä mie ennää muista, sekkii on mänt täs taplettivillitykses jo ajat sitte. Ja nythä mie en tarkota sitä Samsugin taplettia, se o iha paras sano omenaposket mitä tahhaa.
Se tuo pigritia johtaa nois kyökkihommis siihe, et ei kehtaa lähtä kaupungil ja sit joutuu Saiwatsuu, siel taas on nii heleppo ostaa jotakii rönttää. Kyl sielt sais iha soivan ruuan ku kehtais vähä katella, va ku pigritia vaivaa siinki. Nii se o.
Tännää sit syötii M:n tuomaa rönttää. Eipä, oli kyl valmispakastetta mut eipä ookkaa saksanpoika Litliä varten tunkenu lisäainetta cevapciciinsä. On nimittäin sen verran paljon rasvantököttiä, ettei mahu. Hyvii ovat rillattuina hiilirillissä ja miehethän ei kaasu- eikä varsinkaan sähköGrillejä käytä. Rilli se olla pitää.
Hiilillä on mukava sit katella ku ceva alkaa nousta liekkiin oikeen tosissaan. Voi ihme, semmoset parikytä senttiset leiskahutseet vaa loimuaa. Vaan uunipannullaha se rasva jää tietyst sitte pannuu, jos ei mää reunoje ylikii. Heleppoja tehä ja aika hyviikii ovat, sopivast maustetta mut ei sitä helekkarin siliä. Hyvä nii.
M kokkas cevat tänää uunis, rilli on viel tämmingissää pihal vaa ol semmone koulutappaaminen julupin kans ni olkii jo ihan pimmeetä ja vettähii tihrustel. Ei kyl oikei kuulosta rillimiehe puheilt.
M teki ohee tsatsikia ite, valkosipuli jäi väärinkäytöksien vuoksi hankkimatta mutta so not. Hyvää tuli.
Pääsivuks rakenteli viel kunnon salaatin fetalla ja avocadolla. Edelliset oli hankkinu Litlistä ja miust vaikuttaa, et Litli se onkii paras ostopaikka niille. Hyvii ja edullisii. Erityinen kiitos avocado-osaston vastaavalle ylifyhrerille, oli sopivan kypsä.
Ei menny kokonaan röntäks.

Tähä ei luonnollisesti taaskaa tule mittää ohjetta. Katellaa sitä huomenis jos sen pahan-tädin maalaushomman jälkeen saa jotakin tehtyä. Elä kysy kuka hää on mie selevitän nää sukulaiset paremmalla ajalla. Taijan piruuttani kirjotella luonteen kuvaukset ni ei sit tarvii männä mihinkää jonninjoutavii kissanristiäisii. Mukavii hyö ovat.

Saisinks mie vielä jotenkii haukuttuu ihteeni. No just ku oltii vakkautumas makkuuksil ni M kehotti siirteleimään petivehkeit vähä sivumpaa jot saa patjasa hollillee. Mie hökäsin ihteni ylös ja temmoin omat vehkeet sivuun ja suuntasin huusiin hampaan pesulle ja urinoinnille. Siit perinteisest tupakil. Sanomista tuli, pitikö nyt poukkoilla ja sitäjatätä etc.

Kyl mie silt hyvä ynö suukon saan.

Panacodia ja rönttäruokaa

Aamuyöllä kolmen maissa pääkipu ajelikin sitten mukavasti ylös, vaihteeksi. Sinuiitti edelleen jylläämässä, nyt kipu olikin vaihtelun virkistämiseksi oikealla puolella. Kipu heitteli monneen kertaan ylös, mie jot kestetään. Kestihän mie seittemään, sit iskin panakoodia käkättimeen ja annas olla, het sillään heitti kivun pois ja äijän keturalleen. Sit herräilinkii puolen päivän aikoin. Ja poika se oli vissii jotaki syyä pätkäyttäny, en tiijä kyl mitä. Ihele ei maittanu mikkää.

Päivällä tehtii, ei mittää. Poikaki makas huoneesa lattialla ajattelemas kolmee. Sit kyl piti keksii ruoka, nyt tullee heleppo resepti:
Mää paikalliseen saiwatsuun tai muuhu lähikauppaa. Osta HK blöötä ja valkosipuliranskalaisia. Mää kottii ja valmista ranskikset ohjeen mukkaa ja töräytä blöö kappaleina joukkoon paiston puolessa välein. Syö. Tää ol se rönttäruoka, jos et muute tajunnu.

M se otti yhteyttä kuakonkulmilta. Tuli lyhyt kypetys kun poika halus heittäytyy elokuvan parriin. Kyl kerettii kuulumiset vaihtelemaan.

Illemmalla heittäyvyttii hävyttömän rikollisiks ja katottii 15-v. kielletty leffa. Mietiskelein vähäsen mikä hää vois olla. Ensin kateltiin, et jos jotaki sotalehvaa mut sitte poika honas "Pako Alcatrazista". Mie muodon vuoks estelin mut ku kerran tiesin, et se ei ookkaa mitenkää hirvee verrattuna tän päivän elokuviin ni sehä se sit katottii. Hyvä lehva vaikka nähnykki useemman kerran.

Poika nukkumaan ja mie konneele vielä. Ukinmummo soitti yhentoista jälkeen, ei asiaa kulumisii vaan. Ihme mummo, kuhkaa tietsikallaa pitkin öitä. Mitä hää surhvannee. Nii, ukinmummohan on sitte miun äiti. Tään sotkun mie selevitän joskus muulloin.

Ääääh ei pyhän tapahtunt mittää.

Värejä ja day carea

Joo, olipas värikäs matka Vuosaaren sydämeen. Porukka oli kun Marrakeshin torilta, jos jonkun näköstä ihmistä. Ei siinä mitään, kyllä tänne mahtuu vaikka ketä. Joku luulee Itä-Helsinkiä jotenkin vaaralliseksi paikaksi. Annahan olla, Helsingin rikollisimpia paikkoja ovatkin keskustan Kluuvi, Kamppi ja Kallio. Näiden jälkeen sitten putkahtavat Itisja Kontula. Erot ovat vielä kaikenlisäksi aika isot määrissä. Lähteenä on Helsingin Uutiset.
No tuosta viis, veli Pesko asusteli kymmenkunta vuotta Mellunmäessä ja muutti sieltä sitten tässä syksyllä Savonlinnaan turvallisuuden perikuntaan. Itse asiassa muuttaa edelleen, taitaa paikka olla sen verran rakas, ettei kaikkia tavaroita kuitenkaan kerralla vienyt pois. Omapa on asiansa. Mutta pihatalkoissa tapahtui. Pesko pukattiin (tai könähti ite) talkoosaunan päätteeksi rappusia alas ja kallo halki. Ei muuta kun päätä tikkauttamaan. Tällä välin joku olikin tarvinnut rahapussin kaikkine kortteineen omaan käyttöönsä. Ei muuta kun kuoletat kaikki kortit ja hommaat uuden ajokortin. Niin turvallista. Ja pitikö sitä työnnäytyä talkoisiin.

No mitä siellä Vuosaaressa ylipäätään tein. Siskohan se halus keittiön maalata ja miut vähän pitempänä sällinä kiinattiin hommiin. Tosin M:llä oli tässäkin asiassa näppinsä pelissä. Oli ehottanut siskolle, et se bipo-veljeis tarvii jonkun pikku proggiksen, ettei happane himaan.
Joo, ei muuta  kun Vuoskiin ja maalailemaan. Sisko sano hommanneensa maalit ja kaikki, katto oli pestykin. No ei muuta kun suojamuovit ja teipit paikalleen ja sitten maalipytsille. Maali oli siskontytön rempasta jäänyttä maalia. Maali oli ihan jees. Sitten rektaalihanskat kouraan ja telan kimppuun. Haa, tela oliki vuodelta nakit ja makkara. Ihan kovettunu koppura, josta törötti pitkiä haituvia, ei tuu mittään mie sanoin. Koitettiin liottaa, ei tullu mittää niinku mie sanoin. Se sit ettee, et maalaamaan pensselillä nurkkia ja soitto Tepulle ja käsky tuua uus tela. Tepu töis tietty niinku kuuluuki, ja pääs kahen ja puolen tunnin päästä joten kolmen tunnin venttailun jälkeen oli tela. Puol tuntii ni katto olikii putsplank. Huhuhhuhuh, ei ollu miun hermoille heleppo oottelus.

Maalailutuskastelujen jälkeen pääsinkin sitten kotiin, jossa oli varsin rauhallista koska A oli harrastuksessaan,  VPK:ssa. On muutes hieno harrastus, oppivat tarpeellisia taitoja hyvässä ohjauksessa eikä edes maksa mitään, ei edes leirit! Lepuuttelin itteäni sohvalla, Netflixin ääres tietty, kun ovikello soi. Mie jo hätkähtämmään onko lupatarkastaja vai A:lta unohtunu avaimet. Ei ollu, oli naapurin mukava neiti  H tyttärensä M kanssa. Mie ihmettelemään jot mitä nyt, heilt avain unohtunu. Eipäs ollukkaa, M:n mummi, jonka piti olla päivähoitajana lauantaina oli sairastunu ja father T kotimaillaan Amerikassa. Miult sit kysymää josko myö voitas hoitaa M:ää lauantaina kun H joutuu menemään töihin. Mie pikkusen aikaa aprikoin tilannetta, et mitenköhän tää mahtaa onnistuu ku meijän M on siel itämailla. Sit mie rohkasin ihteni ja sanoin, et M ei oo paikal mut eiköhä myö yks päivä pärjätä. Kirjottaa vaan käyttöohjeet ja antaa puhelinnumeron ni hoijetaan.
Nyt sit pittää sanoa, et asiassa on pari vaikeuskerrointa. M on englanninkielinen, kasvissyöjä ja kuusivuotias tyttö. Mie oon hoitanu aikasemmin vaan suomenkielistä kaikkiruokasta jullikkaa. Tosin kertsin bilispöydällä ollaan vaippoja vaihdeltu.

Aamusesta tuli M. Oikein pirtsakkana: Myö tehtiin vähän esivalmisteluja jo edellisenä iltana ja roudattiin meijän M:n vanhat Barbiet olkkariin. Mie kattelin netist mitä syötäs, siit ei olt mittää hyötyä ku sitä ei syöty. Ja sitten vaan leikkimään ja haastelemaan niitä näitä. Ei ihan puhuttu Tsehovin tuotannosta mut muuten mukavii. Otettii valokuvii, käytettii miun kännyy, joka oliki sitten ihan suosikki. Vähäseltää kateltii Smurffeja ja eikös se nälkä alkanukkii kolkuttelemaan. Mites nyt suu pannaa, eipä kun appelsiinii ja maitoo. Ei riittäny, mitä avuks, porridgee keitettii. Tyttö pisteli melkei kaikki normi 2 dl annoksest. Hyvä tyttö suönniltää sanon mie. Sit hänel tul ikävä mein A:ta, A oli VPK:n avoimien ovien päivässä ja mie sanoin, et ensin männään libraryyn palauttaa kirjat, joist mie maksoin neljä ekee sakkoja. Sit hurautettii lautal ja ratikal Albertinkadulle HVPK:lle. Voi, et ku M näki A:n, ni nii halas ja piti kii, ei irti meinant päästää.
No sit kattelemaan mitä siel oikein ol näytil. Paloauton kyytii ku pääs ja kypärän päähän ni ei meinannu pois tulla. Tuleva fire fighter selkeästi. No sitten taas  ilmoittiin hyvällä äänenpainolla:"I`m hungry", myö ollaan paloasemalla mitäs nyt tehhään. Onneks A ei ole pelkästään palomies vaan myös hengenpitimien pelastaja  ja sano, et tuollahan on pullaa ja kahvia. Pöydän ääreen siis ja mie miettimään, et mikä se tuo lettipulla on englanniks mut tyttöpä ilmottikin selvästi, et pulla and milk. Ei hälle mehut kelpaa, ei kelvannu meinkää koton. Viis siitä mut melkein viis slices sitä män. Hyvin tyytyväinen pullan jälkeen, olis ottanu lisää mut mie sit jo toppuuttelin.
A vaihteli vehkeet pois päältään ja mäntiin pihal kattelemaan mitä siel tapahtuu. Siel olkii pumppusammuttimella tapahtuvaa keilojen kaatoa, siis tarkkuusruiskutusta. Kyllä oli kivaa, pöksyt tais pikkusen kastua mut ei haitannu. Ja sit oli vielä jänskempää kun sai sammuttaa oikeeta tulta käsisammuttimella. Palopoika pöräytti altaan tulille ja ruiskaus ynnä huiskaus sinnepäin, tulet sammu. Uusiks usseemman kerran. Hoohhooijaa, sithän se alkokii nälkä kurnimaa ainaki miulla ja A:lla, tyttöhän olikin sitä pullaa sopivasti syöny.
Kauppaan pit männä, ens arvio oli, et käyvää stokkalla mut sitte alko laiskottaa, et vaihetaa ruoka ite tehystä spagetista ja kasvissoosista pizzaan. Aineksetkii löytyy Gulagin saiwatsusta. Lauttakii sattu sopivasti ja sinne ja saareen. Sit vaa kottii ja kattelemaan mitä tarvii, lista ei oltkaa pitkä. Päinvastoin liian lyhyt. Tyttöki jäi meille A:n kanssa kun lupasin, et saa pelata miun big phonella elikkäs tabilla. Kauppaan ja lista olikii yeastin osalta lyhyt, A meni kiltisti (sic!) noutamaan ko. tuotteen jälkikätteen.
Ei kerenny nuoriso bakermaneiksi, oli pelihommeleita, mie olin ankara itelleni ja pistin taikinan tulemaan. Oonkohan julkassu omaa pizzaressuani? On vissii jotai puhetta ollu, mut täs tulee eilinen.

• pari desii käs lämmintä vettä
• pari-kolme rkl öljyy
• 2-3 tl sokruu
• 2-3 tl suolaa (tai pikkasen enempikin)
• 1/3 pkt hiivaa
• jauhoja, vehnää, hiivaleipää, voi laittaa vähän jopa tattarijauhookin!!!

Laita hiiva kulhoon ja pikkuisen vettä ja sekoittele ne liuokseksi. Laita loppu vesi ja muut aineet pl. jauhot. Kunnon sekoitus. Lisäile jauhoja pikkuhiljaa koko ajan sekoittaen ja vaivaten. Mie käytän kylmästi sähkövatkainta, kehtaa alkaa näppejä jauhottamaan täs vaihees. Kun taikina näyttää muovautuvan palloksi niin lopeta jauhojen lisäily mutta vaivaa vaan. Kokeile taikinaa, se on hyvää kun se tuntuu kimmoisalta eikä tartu enää tolkuttomasti sormiin. Putsaa taikinakoukuista taikina kulhoon ja masiina syrjään. Ripota pikkuisen jauhoja taikinan päälle ja nyt vaivaile voimakkain ottein taikinaa. Voit vaivata myös pöydällä, se tykkää siitä. On kun nainen, hui mikä kommentti.Sit taikina kippon liina päälle ja miseeraamaan.
Miseeraamisen tarkoituksena on nopeuttaa varsinaista ruuan laittoa. Tähän se sopii erityisen hyvin koska taikinan tulee nousta jonkin aikaa, jolloin voidaan tehdä muut valmistelut. Nyt tehäänki kasvispizzaa.

• paprikaa
• tomaatteja
• basilikaa tuoreena
• savutofua (ei ollu oikein A:n makuun ja aika outoo miullekki)
• mozzarellaa, tähän riittää pari palloo eldoradoa
• pippurii, muita mausteita maun mukaan
• jos teet lihapitoisen niin laita tymäkkää chorizoa muutama viipale tofun tilalle
• sipuliikin voi laittaa kuten valkosipulii, joka ei kuiteskaa miust oo täs pizzas kovin hyvä. Tahtoo palaa.

Uuni kuumenemaan väh. 250 astetta
Leikkele kaikki tuotteet ohkaisiksi viipaleiksi, basilikat käytetään kokonaisina lehtinä.
Sit kaulitaan. Tästä tulee kaks pellillistä joten jaa taikina. Vaivaa taikinasta pulla ja ala litistelemään sitä levyn muotoon. Pizzasta on aivan jonninjoutavaa tehä pyöreetä, ei Italiaskaa joka paikas tehä. Taitaa olla pizza-Enricon hommia. Käytä kaulinta kaulitsemiseen ja muista, että pulikka liikkuu aina vain poispäin itsestäsi kun kaulitset. Ei sivuttain ei kä itseesi päin. Kun levy alkaa muotoa, anna sen osan mitä et kaulitse roikkua tason reunalta. Siinähän roikkuu ja venyy muotoonsa. Jauhota pelti kevyesti ja laita levy pellille, siinä sitä voi vielä muotoilla haluttuun muotoon. Sit täytteet.
Basilikan lehdet ekana, sitten mozzarellasiivut. Sit paprikat ja muut härpäkkeet. Tomaatit tulee mausteiden kans päällimmäiseks. Jos tomskut erehtyy laittamaan alle niin pizzasta tulee lötköpohjasta ja sitä ei nyt haluta.
Paa tää pizza vielä sivuun ja rakentele toinen samanlainen tai sitten erilainen. Jotkuha ripsii vähä sitä kallista olliiviöljyykii tähä pääle, ei oo miust tarpeellist, kyl siin juustos on rasvat, ettei huulkiiltoo tarvii.
Sitten paistoon. Pizza törkätään uuniin alimmalle tasolle tai jos näppärästi saat niin pohjalle. Tiiän miehen, joka paistaa pohjalla ilman peltiä. Meillä M vois olla vähäseltään vihain moisesta. Joka tapauksessa paista noin 8 min alhaalla ja kurkkaa sit pohjan väriä jos pohja on mukavan kullanruskea niin nosta pizza ylimmälle tasolle. Sit paistellaan kolmisen minuuttia ja nyt sitte ollaan tarkkana, ettei se pala. Ei männä välillä "ihan vaan vähäks aikaa" toljottamaan Emmerdalee. Kun juusto on sulanu ja reunat kullanruskeat ota pois uunista. Pitäs lähtee helposti pelliltä jos teit ohjeen mukaan. Jos ei lähe niin syy on joko siussa tai tässä ohjeessa. Sit ei muuta ku seuraava samalla hapella.
Tämä on sitten aivan parasta lämpimänä, alkuun tolkuttoman kuumaa juuston ja tomaattien takia. Jos ajattelet syyä tätä esim. seuraavaana aamuna koleran oireisiin aamiaisena, niin laita liinan alle koska muuten reunat muuttuu liiankin rapeiksi, sie siiä sitten kuulla sitä rousketta kuitenkaa. Tämä o hyvää punkun kans. Ja se voi auttaa siihen koleraankin jos vaan menee alas eikä tuu heti ylös. Varminta on Jallu.
Miust tää on kiva kun on helppo tehä ja aineksii tarvii aika vähän. Kasviksetkii on semmosia rapsakoita kun niitä ei paisteta tuntitolkulla. Mut kyllä välillä M:n tekemä kunnon himapizzakin on hyvää. Kinkkua, homista, ananasta, herkkusienii ja tonnikalaa. Joo on se. Tämä taas sopii parhaiten kaljan kans kun siin on noit aineksii ihan laijasta laitaan.

No mut arvatkaa söikö tyttö pizzaa. Mätti ihan tolkuttoman monta palaa jot mie jouvuin toppuutelemaan. Tällä kertaa uhkasin, et jälkkäriks on ice creamii. Loppu pizzan syönti just, no söi palasen loppuun. Ja sit jäätelöö, jota annosteltiin kyllä varsin maltillisesti. Ihan mahoton ruokanen niin pieneks tytöks.
Ruuan jälkeen olikin syytä panna tanssiks, ihan kun paremmissakin partyissä. Musiikkina kelpasi mukavasti Gangnam-renkutus ja vielä paremmin tämä kappale nimeltä Vainoharhainen.
Mitäköhän vanhemmat näistä tuumaa. Ei kerrota kellekkään, eihän tämän lukemiseen monella mahdollisuutta olekkaan.
Äiti tuli ja itku pääsi. Ei johtunu siitä, että meillä olis ollu ikävä olla vaan tuli ikävä meitä. M  tuli sitten tuomaan vielä itku silmässä äidin laittamat kiitoslahjat. Ja itkettiin jälleen, lohdutettiin, et asutaan kyllä samassa talossa ja ovien väli on 25 metriä. Lauhtu hää siit.
Oli kyl miulakii mukava päivä, ei ollu sitä samaa FB-möllöttämistä mitä aina. Pitäsköhä alkaakki lastenhoitajaks. Tuskin kuitenkaan, vois tulla välillä moottorisahaa ikävä.

Munista käytetään kaikki osat

No nyt olo on korjaantunu siihen malliin, et eilisen rötkötyksen jälkeen heräsin kuuelt. Mitä sit tekemään, no kahvit sain aikaseks ja vähän M:n kans rupateltuu, hääkö se näetsen nyt tänää häipyy sinne Sumatralle weekendiä viettämään kuten ranskalaiset sanoo. Eläkä väitä vastaan, sanoo ne. Outoa porukkaa kun eivät oo keksineet omaa viikonloppua.

Aikahan se sit kävi pitkäks. Kattelin aamutelevisiota mut ykköseltä huonoa ohjelmaa ja kolmoselta Karhuvaara, suorastaan kammoa.
Amuti ollakkaa, miehä keksin pojan pleikkarin ja rysäyttelin jossain kompattilentopelissä natseja alas ku mikäki Jorma Sarvanto. Mut peli olkii vaan semmonen demo, eikä siin päässy oikein kunnon vauhtiin. No se loppu häntä kyllästymisseen. Vaihtoehtoin oli vaan spitikka ja petjakohvi.

Sit mie honasin, miehän vietänkii aamun mukavasti herra  hillerin seurassa. Siitä pleikast nimittäin näkkyy tämä netflix palvelu, joka tietysti pit männä ottamaan kun ilimaseks mukamas sai. Saa kuukaueks, arvatkaa oonko sen kans viel juntturissa, ei kehtaa lopettaa jos sinne vaik tulleeki hyä leffa. Samalviisii kävi Spotifyn kans, ei kehtaa lopettaa jos joskus haluu kunnella. Ihan ku ei olis toosista tai juutuupista tulossa tavaraa tuutin täyelt.
No Herr Hitleriin sit, kattelin elokuvan Perikato, joka olikin arvostelumenestystensä mukainen. Vilikassa tapahtuu mut ei oo silti mikkään raaka. Noh, tietysti ohan se vähän raaka kun Göbbelsin rouva myrkyttää lapsensa, ei oo kivaa. Ja raakaa porukkaahan ne immeiset muuteskii oli.
Miepäs sainkii aasinsillan (aika horjuvan) tehä vastustajien elikkäs Brittien salaisen aseen:

Shepherd`s Pie, joka valmistetaan lampaasta
Cottage Pie, joka voidaan valmistaa muustakin lihasta kuin lampaasta.
Ei aleta kikkailemaan vaan sanotaan, et pottumuusilla katettu jauhelihasoosi.

Aineiks mie näytin ottaneen:

• 400 g naudan jauhelihaa
• pussi herne-maissi-paprikaa
• purkki kidney-papuja
• purkki tomaattipyrettä
• sipuli
• valkosipulia
• pippurei, suolaa ja sitä penteleen chiliä näkyy vielä olevan, paan tähä häirihtemästä
• sit on vanhaa pottumuusii jonku verran
• pari kananmunaa
• rasvaa paisteluun ja voiteluun
• parmesaania ihe raastettuna. Unoha pussiparmesaanit, laita ennemmin vaikka sahanpuruja, ovat maukkaampia.

1. ruskistele aineet sillee mukavasti paa vähäseltää jauhoja suurustukseks, papujen liemi kannattaa laittaa joukkoon ja sit vettä sillee, et tulo tukevahko soosi
2. jos ei oo valmista muussia ni tee hänet, pienehkö annos piisaa eikä maitoo tarvita. Elä, elä käytä mummon muusijauhetta, siitä tulloo vuan jonninjoutavaa töheröö. Paa muussiin kananmuna tai kaks ja reilusti parmesaania. Suolaa ei paljon tarvita kun siinä juustossa on sitä.
3. Voitele semmonen vuoka, johon soosi ja huttu mahtuvat. Täräytä pohjalle soosi ja muusi päälle kanneksi. Vetele kahvelilla koristeraitoja ja ripottele juustoa vielä pinnallekin.
4. Heivaa noin 200 asteeseen noin 20 minuutiks. Sillee, et hää on mukavan ruskeeta päältä. Aineethan olikii kuumia kun heitit ne pottiin.

No tähän se on sit pakko laittaa sen Ramsayn Kortonin ohje ku hää on niinniin M:n suosikki ja IHQ.

Noo, Kortonkilla näyttää olevan vähä eri aineet mut tekemisen tahti on sama ku miula ku oikein hypomania iskee. Hää laittaa vaa keltuaiset munist, meinaaks hää tehä lopuist marenkii. Ei tee, heittää mänemään ja sitä ei meilä tehä. Jos muna ei mää kokonaan ni olokoon sit iliman, ekologiaa olla pitää

Jos tehää marenkii ni sit tehää majoneesii kans. Toisee keltaset, toisee valkoset.

Sitä vissiin sattuu paremmissakin piireissä

Sillä viisiin sattu, et mie hermostuin niin jot jäpikän enkunkirja lensi pitkin matin vatia. Äkkipikanen luonne mie olen tämän kakssuuntasuuden lisäks. Ainakin viis kännykkää lennähtäny mikä mihinkin jorpakkoon. Ei oo joutanu sim-kortteja sieltä kaivelemaan.
Ei oo ollenkaan mukavaa kun näin jälestä on sitten ihan hirvee morkkis, et eiks sitä nyt ois voinu vähän hillitä. Mut kun sitä ei vaan voi sillon kun käämit palaa.

M:llä on tänään synttärit ja voitte kuvitella mikä oli tunnelma lähteä täältä Gulagista kaupungille ostelemaan synttärilahjoja. Ei ollu semmonen olo, eikä semmonenkaan, et oisin alkanu kakkupuuhiin. Ei oo vielä tänäänkään. Tuskin M on myöskään kovin hyvällä mielellä näistä riehumisista ja kanttuvei olemisista.

Tästä tulee tämmönen lyhyt homma kun ei oikein jaksa keskittyä kirjottamiseen. Eilisen ruuan teki sitten M kun mie maata rötkötin sängyssä ihan kanttuvei. Ei tehä meillä vähään aikaan seitä, ei se pahalainen maistu miltään. M oli lisännyt siihen vielä makuaineita, mutta ei kun ei maistu niin ei maistu.
Olokoot, syyään sit norjan lohta. Se maistuu ihan hyvälle, eikä sit oo tuhottoman kallistakaan. Parasta mie oon saanu siitä grillaamalla meijän pallogrilillä. Suosittelen käyttämään halsteria niin kalat ei oo ritilässä kiinni. Mausteeksi oon laittanu semmosta lime-pippuri sekotusta, oiskoon Santa Maria tai joku semmonen. Paprikaa voi heitellä värin vuoksi ja mustaa pippuria ynnä suolaa tietty. Laita mausteet ennen grillausta niin ne voimistuvat. Käytä järkee miten lähellä paistelet. Jätä kala pikkuisen höttöseks sisältä niin ei tuu kuivaa kökköä.
Oheen voi laittaa vaikka hollandaise-kastiketta vaikka se ei oikein paistetun kalan kastike olekaan. Meillä ainakin tykätään siitä ja sitä syö mistä tykkää. Ei seitä.

No siin tuli kai sitten kaikki. Vielä valituksen aihe:"ilma on ihan haitarista".

Taas jotain nenässä

Juu. Vaihtelun vuoksi nenässä olikin sitten Rhinoceritidae elikkäs sarvikuono. Ääh, semmonen sarvikuono ikivanha KelpoKonsti mainoksen mukaan. Joo, ei ollu. Tuntu kun olis hypänny Mäkelänrinteen kympistä kaikki kituset auki suoraan tonttiin, siis veteen. Ei tuntunu mukavalta vaikka kuin oli haaleaa merisuolalla maustettua vettä. Pitäskös survaista resepti tästä? Miun makkuun on taatusti enemmän teollinen nenäsuihkutteluaine.Esimiehemme M kyllä kehuu kannua hyväksi. Jokainen varmaan tietää itse mitä nokkaansa laittaa.

Laitoin oikein videonkin tähän, ettei minua puolueelliseksi sanottaisi. Ja pyh, kunhan kokeilin miten videon saa upotettua blogiin. Sitäpaitsi valitsin tämmöisen hassun How To jutskan. Paljon kivempi kuin norskien oma video. Suomessa yleisesti myytävä aparaatti on norjalainen.

Milläs jatketaan, ei kehtais koko aikaa valittaa. Varsinkin kun on mieli ihan hyvänä, ollu jo jonkun aikaa.

No eihän tää nyt sitten kuiteskaa ihan hirveen hyvin jatku. Miehän luulin olevani kovinki ovela ja kirjottelin tuon alkuosan jo eilen. Aamulla heräsin niin johan se sinusiitti vai mikä lienee tuntu jo toisessaki poskessa. Kannu tietysti levitti sen sinne. Ois pitäny laittaa tärpättiä tai muuta semmosta siihen kannuun. Noh, onneks kipu lievitty särkylääkkeellä ja tukkoisuus TEOLLISELLA sumutteella.

Nyt pitäs keksii joku seitiruoka kun on vähän semmonen retro-olo. Jokainen varmasti muistaa sen harmaan vetisen mössön, jota syötiin koulussa yhtä vetisen pottumuusin kanssa. Eipä vähän ollu hyvää.
Kotona äiti sai laitettua siitä ihan syömäkelpoista ruokaa, vai onkohan aika kullannut muistot. Mahollista on sekin, että äitin ruuat on niitä parhaita aina. No meijän äiti on kyllä hyvä ruuanlaittaja, ei oo jääny syömättä. Varsinkin kun pentuna oli pakko tai jäi ruuatta, ei ollu vara ronklata. Paaaaiitsi, hätävarana oli tietysti mummo yläkerrassa. Siellähän sitä muutenkin tuli majailtua.

No nyt paukahti M:ltä sähköpostilla ehdotus sei ruuasta, johon tulisi pinaattia, aurinkokuivattuja tomaatteja, ranskankermaa ja valkosipulii noin pääosina. Ei käy. Bond muuttaa sen seuraavaksi:

• paketti seitä
• tuoreita minitomaatteja
• basilikaa
• rucolaa
• ranskankermaa
• parmesaania
• suolaa, puolikkaan limetin mehu

1. Voidellaan vuoka, sei neljänä palana vuokaan. Limettimehu ja suola päälle samoin kuin viipaloidut tomaatit
2. paistetaan seitä n. 10 min 200 asteessa
3. sekotetaan pestyt ja silputut vihannekset ranskankermaan
4. ota kala uunista ja heitä ylimääräiset nesteet vex
5. tärskäytetään vihannesseos kalojen päälle ja päällimmäiseksi raastetaan parmesaania
6. paistetaan noin parikymmentä minsaa. kokeile haarukalla kypsyyttä.

Täytyy kyllä tunnustaa, että M (vai Q) oli jo tuunannut alkuperäistä reseptii ja ehotti noita ehtoja tomaatteja.
Nyt pitäisi näin ennakkoarvion mukaan olla tuloksena vedessä lillumaton kalapaistos. Kuivakaan sen ei pitäisi olla. Tätä ehkä voi syödä pottumuusin kera.
Ohjetta kokeillaan tänään, arvio omasta keksinnöstä seuraa huomenna.
Voi, että kun olis kesä niin sais käytettyy rucolan tilalla voikukan lehtiä tai sitten vaikka nokkosta. Tähän tuo rucola pääty sen takia kun satun tykkäämään siitä enemmän kuin pinaatista, joka ei pakastettuna tahdo maistua oikein miltään. Rucolapaketista sitäpaitsi jää huomiseksi salaattiainesta.

Mie se oon muutes aika epeli kun laitan pizzaankin täytteet vähän vikajärjestyksessä verrattuna normi pizza-enrico pizzoihin. Pohja>tuore basilika>mozzarella>tomaattisoosi>chorizo. Siinä kaikki. Mozzista laitetaan viipaleina, ei raasteena. Tomaattisoosin voi korvata ohuen ohuilla tomaattiviipaleilla. Ja paistetaan sitten kunnon lämmöllä eli pizza kasataan suoraan jauhotetulle pellille ja uuniin vähintään 250 lämpöö ja jos uskaltaa eikä palohälytin rupee huutamaan koko talossa niin kuin meillä niin täpölle. Paistetaan uunin pohjalla alkuun ja sit ylemmäs. Tulee kunnon soundit pohjaan elikkäs rapeus.

Johonkin nää jutut on lopetettava ja tälläkertaa tämmöseen linkkiin jossa, kirkkoherra on balettihameessa.

Sinuiittia, hui!

Sitä sitten jouduttiin sinuiitin elikkäs sivuontelon, poskiontelon tulehduksenakin tunnetun sairauden kouriin. Onneksi koura tuntuu olevan hieman voimaton, eikä tarvita amoksisilliinia tai penisilliiniä. Ensin mainittu onkin aika pahan kuuloinen amok... eikös se ole joku semmoinen hallitsematon ryntäily joka päättyy suiccariin. Huomatkaa hienot sanat, on tulleet jostain kaksisuuntaisesta syystä tutuiksi.

Sitten jatketaan lääkkeistä. Minua on lapsena lääkitty luonnonlääkkeellä nimeltä: kalkanaviina. Kalkana on suomeksi Rätvänä ja tieteelliseltä nimeltään Potentilla erecta. Lääkkeeseen siitä käytetään juuret. Ennen ohjetta on syytä varmaan laittaa linkki sivustoon, jossa kasvi on kuvattu. Tämä Luontoportti sivusto on aivan erinomainen mikäli haluaa etsiä jotain Suomalaista kasvia. Tutustuhan sen etusivuun ja mahdollisuuksiin kasvien, eläinten ja jopa maisemien haussa.
Potentilla tarkoittaa voimaperäistä, mahdikasta (potenssi?) ja erecta pystyasentoista kasvutapaa (potenssi?), no joo. Meillä Olga-mummo antoi sitä jos maha oli kipeä ja kyllä se auttoikin. Itse olen joitain kertoja valmistanut ja tehoaa edelleen. Lääkettä otetaan noin 2-3 cl ja hujautetaan se kerralla käkättimeen eikä jäädä maistelemaan. Värihän vaikuttaa hyvältä konjakilta mutta haju ja maku on ihan toista. Lääkkeen oton jälkeen kannattaa varautua pieneen huimaustilaan, ihan kuin olisi ottanut useamman oikean konjakin. Asettuu alle puolessa tunnissa eikä maha taatusti kouristele. Tässä vielä linkki Työtehoseuran sivulle missä asiaa käsitellään kansanperinteen valossa.
Ja sitten ohje joka on yksinkertainen:

• Kirkasta viinaa haluamasi määrä, voit kokeilla vaikka 2 dl ensiksi niin ei mene hyvät viinat hukkaan jos lääke ei ole haluamaasi laatua
• Hyvin huolellisesti puhdistettuja ja kuorittuja rätvänän juuria 4 -5 kpl
• Sopiva lasipullo

Laita juuret pulloon ja hujauta viina päälle, korkki napakasti kiinni ja PIMEÄÄN tekeytymään. Kurkkaa kuukauden päästä, mikäli viina on tumman konjakin väristä se on valmista. Juuret pois ja korkki kiinni ja vatsakipua odottelemaan... hahahahahha. Voihan sitä pikkuisen testata ilman kipuakin. Lapsille ja muille "heikkovoimaisille" kannattaa miettiä annostelua ja tarjoilua ylipäätään. Miulle sitä kyllä tyrkättiin suuhun aika pienenäkin, vähentää muuten lapsissa jonninjoutavia näyteltyjä vatsakipuja. Ei oo lapsesta hyvää. Pitäsköhän alkaa kokeilemaan kaikkien joutavien mielialalääkkeiden sijaan?

Kyllä kerron tuosta amok-jutusta vielä pikkuisen kun kerran tähän kansanperinteeseen pääsin. Lähimmät amokia harrastaneet tyypit oli meidän "kivoja" naapureita viikinkejä. Heillä kun oli toisinaan tapana saattaa itsensä berserkkitilaan. Mitenkäs moinen tapahtui? No viikingit oli kovia poikia nappailemaan simaa, simaan laitettiin ennen taisteluja mausteeksi suomyrttiä (Myrica gale). Myrtti voimistaa siman vaikutusta ja aiheuttaa sitten etenkin seuraavana päivänä tolkuttoman päänsäryn. Arvatkaa olivatko kivoja kavereita rapula- ja päänsärkypäissään vastustajina. Kun olen vähän itseni kanssa sopinut, etten laittele tänne kuvia niin tulee taas linkki sivustoon jossa kuvataan kaikki viikinkityypit jumalineen ja laivoineen. Tämä kannattaa ehdottomasti vilkaista.

Kun tuossa rupsahti jo yks resepti niin laitankohan tälle päivää ruokareseptiä olleskaan. Varsinkin kun meillä syödään eilistä Janssonin kiusauksen lämmitöstä. No voinhan mie laittaa vähän vinkkii siitä kiusauksesta.

Elä höpsö osta kiusausta, se on pahaa ja kallista. Helppo ruoka tehä itekkin. Tulee pelkkä selostus, pysyttele matkassa.

Ota perunoita vuokasi ja tarpeen mukaan, samoin sipulia noin 1/4 perunoiden määrästä. Purkki tai kaksi janssoninkiusausfileitä, älä säästä ostamalla halvempia matjeksia. Jonkunlaista kermaa purkki tai kaksi muiden ainesten mukaan, tähän käy semmoiset kasviskerman höhherötkin. Punajuuri, joka on yllätys kaikille.
Kuori juurekset ja sipulit, voitele korkeahko vuoka. Suikaloi juurekset ja sipulit noin 3 mm leveiksi tikuiksi. Pohjalle perunoita, sipulia, perunoita, mustaa pippuria, fileitä, perunoita, punajuuret, sipulia, perunoita, pippuria, fileitä..... päällimmäiseksi perunoita ja pippuria. Kaada kerma pottiin ja fileliemet myös. Suolaapa ei tarvitakkaan.
Paista uunissa n. 175 asteessa tai vähän ylikin. Painele välillä ja kato, ettei päällys pala. Päälle voi laittaa vaikka folion hätätilassa. Kun potut on pehmeitä niin arvaa mitä? Se on melkein valmista. Anna kuitenkin levähtää hellalla sen aikaa kun katat pöydän, muuten ruoka on liian kuumaa syötäväksi.
Perinteisesti lisäkkeeksi suola- tai maustekurkkuja ja punajuuria.
Kiusauksessasi huomaat yllätyksellisen punajuuren antaman hienon värin sekä kivan makeuden suolaisuuden kanssa.

Suolainen, makea, hapan, karvas ja umami. Nuo pitäisi hyvästä ruuasta löytyä.

Lihapullasaunaa ja kielitiedettä

Terve taas!

Ei nyt sentään saunassa syöty lihapullia vaan saunomisen jälkeen. Elikkäs perinteisesti:"ensin männään saunaan, sitten syyvään vasta". Nerokasta sanailua. Voi olla, että olet havainnutkin horjuvan kielen käytön eri murteiden ja kirjakielen välillä. Asia johtuu siitä, että syvät Savo-Karjalaiset juuret, joita inkerin kieli vielä vääntää antaa oman sävynsä. Toisena tekijänä on se, että olen asunut jo puolet elämästäni Etelä-Suomessa mä-sä-alueella.
Kieli kääntyy hyvin nopeasti siihen paikkaan missä mieli milloinkin sijaitsee. Kotimaille Itä-Suomeen kun menee siellä ollaan niin mie ja sie, että oksat pois. Meilä muuten puhutaan kotonakin itämurretta kun puolisokin on itäiseltä alueelta. Hänen kanssaan tarvittaisiin silloin tällöin sanakirjaa, hää ko onkii Karjalast ja mie Itä-Savost. Poikakin puhuu kotona ihmisten kieltä, kavereiden kanssa tätä etelän renkutusta.
Miulle ei ole kovin suurta merkitystä mitä kielä käytän, kirjoitukset jää arvailujen varaan niin kuin savolaisten puheetkin.

Sauna ja pullat. Tapailtiin perifeeristen kaverien kanssa eilen oikein ryhmässä. Pyörähdettii ensin Sotamuseossa katsomassa Talvisodan TK-miesten (tiedotuskomppania) piirrostusnäyttelyä, joka oli hienoinen pettymys. Kuvia oli yksi huoneellinen, alle 30 varmaankin.
Saunomista siirryttiin harrastamaan Kotiharjun saunaan. Olipas mahtavat löylyt, juuri sopivan napakat, muttei kuitenkaan ahdistavan kuumat. Ahdistavuutta oli jonkun verran pukuhuoneessa koska sauna oli aivan täynnä, jonoksi asti. Pukuhuoneessa on kuitenkin ilmeisesti ilmastoinnissa kehittämisen varaa, tuoksahdus on hieman tunkkainen. Kivaa saunassa on sekin, että sinne voi ottaa omat juomat mukaan. Saa juoda sitä kaljaa tai muuta drinksua mikä parhaalta tuntuu. Jotkut pojat näkyivät syövän, venäläiseen tapaan, kuivattua kalaakin. Mie en syö.
Ja pullille. Alkuperäinen ajatus oli mennä Pelmenit-ravintolaan syömään, ylläri ylläri, pelmenejä. No ei sitten menty koska paikka oli täysi kuin kirveellä lyöty. Ilmeisesti on niin hyvä kuin tuo linkin arvostelu antaa ymmärtääkin. Ei sinne sitten, no minne. No Bullmaniin. Onhan sitten reilut annokset, kertakaikkiaan. Söin lihapullat joita olen aiemminkin syönyt. Viisi noin viisi senttiä halkaisijaltaan olevaa tiukkaa pullaa, pottumuusia, kastiketta ja puolukkaa. Salaattia, njet, pari herneenversoa, oikein. Salaattia olisi saanut salaattipöydästä mutta osasin varoa sitä kun aiemmalla kerralla en saanut pullia loppuun. Salaattia miehelle ja höpsis. 98 kg näytti Kotiharjun vaaka, oisko kuitenkin vähän sitä salaattiakin pitänyt ottaa.
Mutta mikä tekee lihapullista merkityksellisen? Niissä käytetään maustepippuria, joka ei sitten ole pippuri ollenkaan. Maustepippuri on melkein kokonaan kadonnut Suomalaisestakin makumaailmasta kaiken maailman chili- ja valkosipulihönttöjen alle. Hyvä mauste lihalle, erityisesti jauhelihalle, keittoihin ja pakollinen lipeäkalalle. Ei ihme, ettei lipeäkala tahdo nykyisin maistua kun ei älytä ropsauttaa päälle maustepippuria. Kattokaa netistä mihin sitä voi laittaa ja kokeilkaa! Olkaa Suomalaisia ja rohkeita!

No juu ja sitten nöyrä puna kasvoilla katotaan miten voisi tehdä lihapullia Italian malliin. Kyllä nolottaa, ollaan saatu syyllinen tähänkin kyllään. No yritettään ellee sen kansa. Tämä ohje olis noin neljälle, ehän mie voi tietee siun ruokamiehiäis, kaho ihe miten paljon tiet. Nämä männöö kyllä seuraavana päivänähhii.

Aineksia:
Pullat

• 400 g naudan jauhelihaa
• 2-3 viipaletta valkoista leipää ilman kuoria
• 100 g vasta raastettua parmesaania
• valkosipulia maun mukaan 2> kynttä, raastettuna/murskattuna
• 1 muna (ei pakollinen)
• mustaa pippuria jauhettuna
• suolaa
• lehtipersiljaa, tavallinenkin käy, vallan reippaasti (kourallinen silputtuna)

Taikinan valmistus

1. liota leivät kunnolla pikku tilkassa vettä
2. sekoita kaikki ainekset toisiinsa
3. tee koepaisto mikrossa. ota lusikallinen taikinaa ja laita n. 10 sekunniksi mikroon ja maista. Nyt sitten voit lisäillä haluamiasi aineita kuinka huvittaa. Pois niitä on vaikeampi ottaa.
4. laita taikina jääkaappiin odottelemaan kypsennystä. Älä säilyttele sitä siellä kovin pitkään, yhdistelmä on herkästi pilaantuva. Tunnissa, parissa maut tasaantuvat mukavasti.

Soosi

• purkki tomaattimurskaa
• pikku purkki tomaatti pyrettä
• sipuli
• valkosipulia
• porkkanaa raastettuna, sellerinvarsi pilkottuna. Nämä halutessasi.
• oliiviöljyä
• mausteita. Nyt voit laittaa chiliä, mustaa pippuria, valkopippuria, sun semmoisia. Vähän sokeria.

Soosiohje

1. pilko ainekset ja kuullottele ne oliiviöljyssä. Laita pyre myös kuullottumaan vähäksi aikaa
2. lisää tomaattimurska ja mausteet. Muista maistella välillä, tulee mausteita kohtuullisesti. Tarkoitus ei ole tehdä mitään tulipataa. Lisäile pikkaisen vettä koska pullat tökätään kiehumaan kastikkeeseen.

Finaali

Tee taikinasta noin kaksi kertaa suurempia kuin Saarioisen (ÖÖÖHH) pullat. Lumpsauttele pullia soosin joukkoon kiehumaan sen minkä mahtuu. Keittelysaika vois olla vaikka vähän alle 10 min. Jos kaikki ei mahdu kerralla niin, so not, ota pullia pois ja keitä toinen setti. Pullat tulevat murenemaan jonkun verran soosin joukkoon mutta mitä se haittaa, sieltähän jauheliha on kuitenkin syötävissä.
Keittele joko tagliatelle tai spaghetti ohjeen mukaan hammastuntumalle. Jos löytyy iso kulho tai muu fiini tarjoiluastia niin laita siihen keko pastaa ja pullat sooseineen päälle. Koristele persiljalla. Jos ei niin saat keksiä ihan ite miten aiot syöttää pullat.

Tämän ruokalajin idea piilee sen mukailtavuudessa. Voit tehdä just niillä mausteilla kun itse haluat ja metodikin voi vaihtua. Joissain ohjeissa pullat paistetaan ennen soosiin laittoa. Italialaiseen keittiöön kuuluu olenaisesti, ettei sitä ole olemassakaan. On vain tiettyjä alueellisia keittiöitä ja sen valtakunnan väestöä tuntien jokainen tekee juuri niin kuin itsestä parhaalle tuntuu.

Nii ja kakssuuntasella menee tällä hetkellä hyvin. Niinkun voi päätellä siitä, että näitä tekstejä on pystynyt kirjottamaan. Eikä teksteissä kuitenkaan mennä avaruuden valloituksen tasolle. Jaa paitsi rakettitieteessä mutta se onkin toinen juttu.

Arrivederci, Pimenta dioica!

Rakettitiedettä

Johan pomppas!
Ja pahemman kerran. Joku rakettitiede firma on keksinyt pykätä tämmöisen lähivinkki palvelun. Voi antikristuksen antikristus 666 sentään!
Firma mainostaa itseään omalla etusivullaan suoralla lainauksella näin:
"Haluamme osaltamme nostaa kuluttajille suunnattujen internet- ja mobiilipalvelujen toteutuksen ja tekijöiden arvostusta Suomessa. Suomi ei tarvitse uutta Nokiaa, Suomi tarvitsee monta Skypeä tai Spotifya. Yksi Googlekin olisi kiva. Myös Facebook kelpaa."

Nuo mainitut Skype, Spotify, Google ja Facebook ovat ainakin jollain tavoin perusteltuja avoimessa yhteiskunnassa. Kaupallisia yrityksiähän ne ovat mutta viis siitä, niissä ei kuitenkaan voi ainakaan aivan yhtä helposti mollata huonommalla olevia kuin tässä lähivinkissä. Havaintojeni mukaan suurimpana huolenaiheena näyttäisi olevan kerjäläiset ja puluja ruokkivat juopot. Onhan se sit niiiiin hirveetä, että sitä varten pitää palvelu perustaa OMG.
Se jolla on hätä ja asia vaivaa, soittakoon poliisille kiiruullisissä tapauksissahan se on 112. Sen lisäksi polliisilla on vihjepuhelin, joka voipi olla vastaajakin mutta eiköhän sinne voi sitten sen asiansa luikutella. Erityisen kiinnostuneita taitavat olla huummeheikkien hommailuista. Eli jos vaikuttaa, että puistosta alkaa löytymään piikkejä enemmän kuin mitä ruusupensaista tippuu, niin Helsingissä voipi soitella numeroon 071 877 5189. Laitan kyllä tähän linkin POLIIISI sivuille.
Loppuu se joutava kansalaisvalvonta. Amerikkalaiset pitäkööt hyvänään. Itä-saksalaisiltahan se sitten loppuikin. Ja vielä laitan linkin kaikentietävään wikipediaan, siellä naapurin vahtiminen tiedetään.

Koko homma paljastui siitä, että koululaiset käytttävät tämän firman tuotetta paikkatiedon opetuksessa mikä onkin hyvä asia. Paikkatietoa voi verrata Ferrari Testarossana perinteisen maantiedon Wartburgiin. Samaa asiaa siinä käsitellään mutta hieman toisenlaisin toimenpitein.

Nyt ei kyllä ruoka äskeisen jälkeen oikein maistu, syyään jämiä! Ostit sitä hyvää ruisleipää kaalisopan kans, niin siitähän jäi vähäsen? Jos ei, niin kipase kaupasta jotain kohtuullista, vaikka Reissumiestä. Ota samalla täysmaitoa purkki. Ja voita, jos sitä ei ole, muniakin tarvitaan.
Ohjeet tulee suoraan ilman raaka-aineluetteloa ja muita härpäkkeitä:

Paista pari kananmunaa per syöjä kullekkin makunsa mukaan. Viipaloi leipä ja paistele sitä pannulla hetkisen niin, että viipaleet ruskistuu. Kaada maitoa pannuun leipien päälle ja anna kiehua kunnes se on melkein kokonaan imeytynyt leipiin. Laittele lautasille munien kanssa maustele millä huvittaa.

Ruokalaji on nimeltään Leipäressu. Soiva peli lounaaksi tai muuten kun hiukoo (koleran oireissa?).

Tämä teksti tuli kirjoteltuuki jo eilen kun olin vähän kiihtynyt moisesta avaruustieteestä. Sitäpaitsi tämä olikin hyvä tempaus sikälikin, että lähden kaverin jässiköden kanssa museoilemaan, saunomaan ja syömään. Saunapaikkana kaupungilla on kotiharjun sauna, excellent ellei jopa perfect.

Lätkämatsissa

Katselen urheilua on varsin ajankohtainen kappale sen perusteella mitä eilen havaitsin HIFK - Jokerit matsissa. Naisilla oli uudet urheiluasusteet ja siellä juotiin kaljaa.
No ei siellä nyt naiset sentään pelanneet, huitelivat muuten vaan vähäpukeisina liigan mainostauoilla (?!?) lunta maalien edestä. Kaljaa sai kippoloista katsomon ulkopuolelta. Tästä jo voikin arvata sen, etten kovin usein kyseisessä paikassa vieraile, no en.

Silloin kun lätkämatseja tuli seurattua ei ollut jäähallia saati kolatyttöjä bikineissä ja kaljaa jos joi ni sehän jääty pulloon. Piti siis olla väkevämmät ainekset. Niillä aineksilla sitten tuli kyllä huomattavasti kirjavampaa kommentointia pelistä ja pelaajista kuin OOOHH tai hifkihifki. Sutkit savolaiset heittelivät kyllä sellaisia välillä painokelvottomiakin juttuja, että oksat alta.
Niin no nyt pitääkin paljastaa, että seura jota tuli seurailtua oli SaPKo eli Savonlinnan pallokerho. Menestyi aikoinaan ihan hyvinkin niin pienen kaupungin joukkueeksi. Nyt näyttää olevan toiseksi viimeisenä Mestiksessä, että ei sitten kovin hyvin mene vaikka jäähallissa pelaakin.

Juu tämän kirjoituksen varsinaisena aiheena pitikin olla nämä hallit. Kun ei kovin usein tule käytyä näillä pelipaikoilla ja viimeksi käytiin sen kaljafirman areenalla niin muistelin, että sieltä takaritsiltä ei sitten näe enää mitään. On niin kaukana. Väärä muistikuva, jäähallihan onkin niin paljon pienempi, että ylimmältäkin riviltä näkee hyvin. Lisäksi halli on tunnelmaltaan parempi kuin areena. Voi johtua siitäkin, että eilen jäähalli oli loppuunmyyty. Seuralaisena ollut 12-v. oli tunnelmasta samaa mieltä. Minkälainenkohan mahdollisesta uudesta Helsinki Gardenin hallista mahtaa tulla?

Sitten tehdään jälleen ruokaa. Tälläkertaa jälkisellaista. Suklaafondant, jonka nimi kuulostaa hienolta ja vaikealta tehdä. Hyvää mutta helppoa kuitenkin. Ohjeita löytyy netistä tietysti tuhansittain eihän siinä mitä, tähän tulee kuitenkin yksi, joka on Valion sivuilta pöllitty. Noin 8 fondanttia.

Aineksemme ovat:

• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 2 munaa
• 1 1/2 dl vehnäjauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta
• 1 rkl kaakaojauhetta
• 100 g tummaa suklaata

Käytä oikeata kaakaota, EI O´boyta tai muuta höhhöä. Hanki kunnollista tummaa suklaata (70 %), älä turhaan edes yritä taloussuklaalla, ei tuu hyvää.

Ohje:

1. Vatkaa voi ja sokru vaahdoksi, lisää munat vaahtoon yksitellen. Sekoita kuivat aineet ja tupsuttele ne siivilän läpi muiden aineiden joukkoon.
2. Sulata suklaa kulhossa vesihauteessa. Mikrossa se varmemmin menee mönkään. Suklaa sekoitetaan muihin aineksiin.
3. Taikinamassa laitetaan muffinivuokiin, paperiset käy, muffinipelti käy kunhan sitä korottaa leivinpaprusuikaleilla. Itse olen tehnyt Lidlistä ostetuissa silikonisissa muffinivuoissa ja ovat käteviä.
4. Uuni pitää olla 200 asteinen kun laitat fondantit pesään, paistoaika 9 min (tai piirun allekin)

Kun olet paistanut fondantit odota hetkinen, jonka jälkeen ne laitetaan tarjoilulautasille. Fondant kuuluu jäädä sisältä löysäksi eli älä pelästy jos se vähän lysähtää, silloin se on oikein hyvä. Jos tuli kiinteä niin yhtä kaikki se on silti hyvää. Paista seuraavalla kerralla vähemmän aikaa.
Näiden hienous piilee siinä, että ne voi valmistaa paistoa vaille jääkaappiin vaikka edellisenä iltana! Kiva jälkiruoka.
Pelkkä fontsu ei oikein yksistään ole mitään. Meillä tehdään useasti itse vaniljajäätelöä ja sitten jotain marjakastiketta tai marjoja koristeeksi. Tämä on semmonen juttu jota kannattaa ihan itse miettiä.
Nii, jos vieraita tuleekin vain neljä, kuinkas sitten suu pannaan? Valion linkissä on ohjeet annoksen pienentämiseksi. En suosittele, pyytävät kuitenkin lisää.

Tässä on nyt sitten reiluuden vuoksi linkki sinne mistä ohje on Valion fondant
Jos siul onkii jiätelörakkine ni kahoha tätä, BBC Food Hugh Fearnley-Whittingstallin resepti
Ja jätskii pystyy kyllä tekemään ilman konettakin ihan mainiosti. Kato netistä ohjeet, siellähän sie nyttenkin luuraat.

Nonnii, jos olet tähän asti jaksanu lukea näitä juttuja niin sinullahan onkin jo tarjoomukset anopille näistä resepteistä hyvinkin. Elä huoli kyl näitä tulee lisää, nämä on ollu vasta verryttelyä omiin tuunauksiin.

Teksti loppu tähän.

Ei isä osaa kaikkea mutta kaalisoppaa kummiskin

Ei osaa aivan kaikkea vaikka pitäisi. Eilen oli vaikeana rastina julkaista blogi, ei tahtonut tulla yhtään mitään vaikka puoliso auttoi. Tosin apu tuli netin takaa Turusta saakka, olisikohan muodostunut jo joku kulttuuriero parin tunnin Turussa olon jälkeen. Puolisko pitelee blogia ihan miten sattuu, pyörittää ja säätää. Iltaisin kuvat senkun naksahtelee hiirellä verkkoon. naks,naks,naks,naks....

Sitten piti tietty kirjoittaa sitä blogia. Keksin hienon idean (omasta mielestäni), kirjoitellaan keikkarikakusta sen miun lempparikokin ohjeen mukaan. Noooh kaikki meni ihan hyvin siihen saakka kun oli julkaisun aika. Ohjetekstit on nyt sitten semmoisella toisen värisellä harmaalla pohjalla niin, että rivit näkyy. Arvaa, et harmaattiko. Kyllä.

Siellähän sitten oli tekstissä, et pikkupää olis kaksisuuntainen. Edellinen tarkoittaa mielialahäiriötä - hienommin bipolaarihäiriö. Kyseinen sairaus ilmenee ihmisen mielialojen vaihteluna. Toisinaan sairastava on masentunut, toisinaan hyvinkin vakavasti jopa itsemurha-ajatuksineen. Toisinaan esiintyy maniaa eli tilaa, jossa mieliala on voimakkaasti kohonnut ja aiheuttaa esimerkiksi ylenmääräistä toimeliaisuutta, alkoholin liikakäyttöä. Unen tarve on usein hyvin vähäinen. Edelliset ovat omakohtaisia kokemuksia.
Tästä blogi-innostuksesta voittekin arvioida olenko tällä hetkellä masentunut vai maniassa. Onneksi en kumpaakaan, vaan olotila on aika tasainen. Syynä tasaisuuteen on varsin hyvin toimiva lääkitys ja tasainen elämä. Lääkityksellä on varsin suuri merkitys sairauden hoidossa, itse syön neljää erilaista mielialalääkettä. Mielialalääkkeiden lisäksi käytän muita lääkkeitä tukemaan niitä.
Tasainen elämä tarkoittaa käytännössä aika tarkkaa päivärytmiä, johon liittyy riittävä uni. Unen merkitys on minulle erittäin suuri, mikäli nukun liian pitkään aamulla olen kuin nukkuneen rukous koko päivän. Vähäinen uni saattaa kostautua hypomaniana.
Hypomania onkin se manian laatu, joka minulla on. Hypo on lievempi ja nopeammin vaihteleva kuin varsinainen mania. Minun sairauttani kutsutaan kaksisuuntaisen mielialahäiriön II-tyypiksi.

Johan riitti minusta. Katotaas joku kiva ja edullinen resepti tähän. Tein eilen kaalisoppaa, josta tuli varsin hyvää, soppaa vaan tuli hieman reilusti. Se ei kuitenkaan haittaa sillä sehän vaan paranee lämmitettäessä.
Ainekset noin niinku summittain, ei kaalit ole saman kokoisia:

• Valkokaali n. 2 kg
• Sipuleita 3 kpl
• Valkosipulia jokunen kynsi, ihan maun mukaan
• Porkkanoita 4-5 kpl
• Luista (!) lampaan/karitsan keittolihaa 1,5 kg
• Pari kourallista ohra- tai riisiryynejä
• Suolaa
• Laakerinlehtiä 2-3 kpl
• Valko- ja mustiapippureita 13 kpl kumpaakin
• Timjamia reilu ropsaus, minttukin käy pienenä annoksena, samoin lipstikka

Tuota, tuota. Annos on pataljoonakokoa, pienennä sopivaksi. Tämä annos vaatii 10 litran kattilan. Tämä ei ole kakku, aineksia voi soveltaa miten huvittaa, melkein. Lihan voi vaihtaa miksikä lihaksi vain. Sika, nauta, hirvi, poro yms. Sika on kiva, ei tarvii huulirasvaa, ju nou. Jauheliha ei sitten käy pitkään keitettäviin soppiin. Joku nakkelee perunoita keiton  lopussa ja hyvää tulee.


Sitten lyhyehkö ohje:

1. Huuhtele lihat ja laita ne kattilaan johon laitat vettä lihojen peitoksi > kiehumaan
2. Kaali kapeiksi suikaleiksi, sipulit ja porkkanat siivuiksi, valkosipulit palasiksi
3. Vesi kiehuu kattilassa > kuori vaahto pois, ei ole niin tarkkaa kuin lihasopassa
4. Sitten muut aineet kattilaan pl. ryynit
5. Kattele, että soppaan tulee sopivasti nestettä, maun mukaan
6. Ota kouraan Sota ja rauha ja lue se rauhassa. Toinen vaihtoehto on ehkä vielä kultivoituneempi: James Joycen Odysseus. Kyllä sopasta tulee kypsää ja hyvää.
7. Käy kuitenkin välillä vilkaisemassa mitä siellä kattilassa tapahtuu, 2-3 tunnin kohdalla heitä ryynit kehiiin.
8. Kun ryynit on kypsiä ja nälkä hivelee niin lisää suolaa maun mukaan. Syö varoen, soppa on kuumaa. Helsinkiläisille lisään tähän mainoslinkin, käykää ostamassa Vanhasta Kauppahallista Hongiston leipämyymälästä Samsaran vuokaleipää. Itä-Suomen ihmeet pureksikoot Muhosen leipää, jonka myyntipaekat selevittäkööt ihe. Ossoovat kyllä.

No ei tässä kyllä mitään lyhyttä tainnu olla. huomasitte kyllä, että pikkupää ossoo oekeeta immeisten kieltä, aenakii auttavast. Voipi olla siitä johtuvaa tekstin ryöpsähtely, tai hyposta, tiiä häntä. Oisin laittanut kuvankin tähän mutta kun kaalisoppa ei ole mielestäni oikein kuvauksellinen ruoka niin jätän väliin. Näkyyhän se sitten kun itse keität.

Hyvää Soppaa!

No ekana tulee sit kakku

Nonnii!

Kaksisuuntaisen onki hyvä alotella bloginsa pitäminen kakulla. Ei varmaan paljon tarvita päättelykykyä, että se on keikauskakku. Niinku se sitten onkin. Ja kaiken hyvän lisäksi Nigella Lawsonin kokoelmista.

Ohje menee näin:



Pikkusen voita (!) vuoan voiteluun
2 ruokalusikallista sokeria
6 viipaletta ananasta purkista (säästä 3 ruokalusikallista myöhemmäksi)
11 säilöttyä kirsikkaa (punaisia!!!)
100 grammaa jauhoja
1 teelusikallinen leivinjauhetta
1/4 teelusikallinen soodaa
100 grammaa pehmeää voita
2 munaa

Kakun valmistaminen:

Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Voitele normi kakkuvuoka halkaisijaltaan 23 cm. Ja insinöörit ei sitten keksi käyttää irtopohjavuokaa, tuleepi sokrut pihalle!


Ripottele 2 ruokalusikallista sokeria vuoan pohjalle ja laittele ananasrinkulat pohjalle myös. Kirsikat tulee ananasten reikiin luonnollisestikin. Niin ja sithän niit jäi laskujen mukaan 5 ylimäärästä, ei saa napostella vaan laita ne renkaiden väleihin. Napostele sieltä purkista.


Laita jauhot, leivinjauhe ja sooda kulhoon ja sekoita ne. Lisää voi, sokeri, ja munat. Vatkaa sen verran, että taikina on sileä (ei liikaa, ettei tule sitkoa). Kaada 3 ruokalusikallista anananasmehua joukkoon ohentamaan taikinaa.


Kaada taikina varovasti vuokaan ja levittele myös varovasti renkaiden päälle.


Paista 30 minuuttia, kokeile hammastikulla jos tarttuu tikkuun, paista vielä vähän aikaa.


Ja sitten kohokohta - kakun kääntäminen. Odota vähän aikaa, että kakku asettuu ja jäähtyy pikkuisen. Kierrä, vaikkapa veitsellä tai lastalla, kakun ympäri vuoan reunaa pitkin. Edellinen helpottaa kakun irtoamista. Ota vuokaa suurempi lautanen ja laita se väärinpäin vuoan päälle, ota patalapuilla vuoasta ja lautasesta ja kiepsauta ympäri. Nyt on pakko laittaa englanniksi Nigellan oma kommentti, on se senverran hauska :"place a plate on top and, with one deft - ha! - move, turn it upside-down."

Siinäpä se kakku onkin, kuva ja englanninkielinen ohje löytyy tietysti ihanan Nigellan omilta nettisivuilta Nigella.com

Noo, tämähän on tietysti jokaisessa kotimaisessa keittokirjassakin aivan perusreseptinä mutta ajattelin, että tällä on kiva aloitella niin lukija saa pikkuisen hahmotusta kirjoittajasta ja kirjoittaja mieliteoista.