Nimittäi se jot o ies vähä satant vettä. Miulekkii ol iha sama ku luonnole. Ei tullu tekstii ei sit millää kons hik pukkas pintaa jo sätkee sytyttäis, viel kiruttelemmaa. Nooh, ol siin muutakii, niinku tää kiire. Hah sanon mie, laiskuuveks sitä o ennesaikaa sanottu ja suattaap sannoo viel nyttenkii. Vaik o siin totta vähäse, nyttennii miul o karvijaishillo tuos kiehumas ja sitä vahtiis naputtele. Hillosokerinnii vasite kipasi Saiwatsust. M kyl het kysy ku tulin jot olko kaustuote. Se o vähä semmone tapa sil kaupal jot niit tarpeit ei oo sillo kons niit tarvittais. Niinku mämmii Piäsijäisenä, sitä on kyl Uue vuoje aikaa. Ja sit munkkirasva ei kuulu valikoimaa Vappuna, mitäs sitä turhii. Ja jos sitte halluis jottai uue makust holitont kaljoo myyntii ni sitä o mahollissuus sit ens vuona suaha ku tavarat o lyöty lukkoo tälle vuojele. Voi herttileiti joha o sit joustavvoo palavelluu. Voi sentää ku puuttuu yksityiskauppijas joka tietääp mitä millonnii tarvitaa (rillihiilii kesäl) ja myypi sitä mitä asiakkaat halluut.
Miepä se oonni nyt jo toist viikkoo siel päiväsairaalas henkailt. Ouuuummm, ouuummm, miltä sinusta nyt tuntuu, mitä sie aattelet just nyt, keskity nyt siihe yhtee assiisee mitä aattelet, oouuuuummmm. Jos ymmärrättä mitä tarkota. Miust jotennii semmost liija hempeetä mennoo, kysellää kaikelaist ja arvuutellaa mite se tai tuo vois ol toisi. Ei oo oikee miu hommii, varsinnii ku siel pitäs kymmenä viikkoo henkata. Oha siin se puol tietys jot puol seihtemä aikaa pittää herätä lauttaa lähtemmää, puuron sais jos söis ja kohtuu luntseoni suap. Pittää paino laittoo vartijointii ku nyt tulloo mätettyy kahta ruokoo päiväs.
Ja semmone hommaha täs o käsittelemät kokonaa ko se mei purjereisu. Sovitaanko sillee jot mie täs vua lyhyest totteen, et homma män hyvi, paskimo ei toimint ja konnee varotuskello piipitti. Niini mie sit seuraavas kiruttele vähä enemmännii ja suata teijä kauhuks jonnii kuvannii rykästä. Pittää alakoo nimittäi iltapuuhil jot aamul on ies jonniinäköne mahollissuus herätä.
Karviaishilloo.
