Mie sain lykättyy lähtöö ku sanoin jot miul ei oo salikenkii, niinku ei ookkaa. Aattelin jot ei tarvii viel viikonloppun lähteekkää, hurutaan M:ää ja alan käyä salaapäite ja sit ollakkii ko Pekhami ja ihana Kortonki, maha kuralla, eiku mite se on ku ei oo ollenkaa hyväst syönee näköin. Hyö ovattii vissii jollai viisii yhistänneet voimasa sano just M, pöyvän toiselt puolelt, ko luuras netis vaik tiskives jäähtyy altaas. Mää nyt hyvä ihmine tiskailemmaa, ekolokiaa ees joku verran.
Nii, tää näihi kahe äijä hommaha onnii vaa restorantti, tiiä sit mitä siitäki tulloo. Molemmat kummissii vaa pallo peräs pitki keittiöö kirmaat ja munie vatkuu jää piioille. Kortonki munie käsittelysthä olkii jo puhet, hää ei siin hommas häävi oo. Ja sitäpaihti, johan nuo köriläät o miettint asjaa jo mont vuotta niinko tää akkainpalsta tietää (tai ei tiijä). Taitaatkii olla semmossii vetkuttimmii kumpanenhii.
No mänhä se päivä jollai sortila etteenpäi, vähä olin ko Pekhami, saant mittää aikaseks. Keksin kengät salil, miul onkii semmoset yyperhienot purjehuskengät joit en oo käyttän ko par kertaa. Niis o oikei semmost verkkoo pohjas mist ves pääsöö ulos jos sitä kenkään mänö, ei mää, on senverra snaftit. Miu virkapaikka osti ne ku mie huutamal huusin, et mie tarvii niist työkengät ko siihe aikaa tein kaikenäkösii hanttihommii uito purjevenneije kans. Samal hyö ostiit hyvä purjehusasunkii. Takkii pitänt kaikkii toiste parsii eestä.
Nyt mie onneto mäni möläyttämmää tään löyvökse M:lle. Tuli kuntosalikeikka pyhäamusele ja aikasii. M ku herräilee siin viie mais ain ja sit hää tietyst haluvaa kuueks salil. Silloha siel ei kettää ookkaa ni hää saap heitel kärrypyörää ja kuperkeikkaa koko sali täyelt. 152 killoo tankoo ja yhel käil kaik ylös. Millä noinki hoika oloin nain semmose. Hää tietyst ajattellee kaikkii ihanii työkavereitaa ja hyvii tietokonneit, myös sitä mikä söi sen miu vöörti (diabolus vieläkii, nyt jo pienil alhvapeeteil).
Kaikelaisist hökäsyist kärsii koko miehe ruumis, aina. Suu ees pitäs olla semmoin häkäpärstä mis ei oo sitä puhekalavosysteemii olleskaa, ain ko naisii o paikal. Hyö ottaat kaike ain nii tosissaa. Jos erehyt sanomaa, et männää naimisii sit sitä männää. Kiusallist, noit samallaisii tappauksii vaik kui pal muitkii.
Saatiiha myö päiväl sit paljokii aikaseks, käytii Kahve Jääkelleris viemäs M:n ompelemmii pussukoi ko hänel o siel vitriinis myyntipaikka. Ja oha tuo vissii jotakii myynykkii, ainakii siitä päätelle mite noit ompelukonneit o ruvent mänemää. Yks aparaatti o keittiös, hää lienee pääkone. Yks tilattii justiisa, sil hää o hurruutellu viimeaikoin ja yhe laitto Tätsky mut se ei olt oikei hyvä. Polettava kone o Hepiksel, sen mie pelastin Hannu aitast kesäkeittiöö apupöyäks ja hyvä onkii. Miul onkii sit paras kone, seilimaakari penkki ja muut syömmäysvehkeet. Sitko sais viel tään vasemma käin pintee korjautettuu ees jonnii olosee kuntoo ni vois harkita ompeluksii itekki. Tosin sit o kyl heitettäva töllötin leikkasteissöni ja teeveetee-soitin ja viel yks karttapallo huit helekkarii. Sit o yks nallukain sin mut sitä ei heitetä, eikä sitä karttapallookaa ku sit uitto jää ilima karttojaa. M näjetse suunnittellee hommaisa siin, mie oon joskus aamul nähnt ko hää painaa tääl harmaat työt ko parempikkii sulukahattu. Ja nallukka o nii söpö.
Sit myö mäntii kirko ryptaa. Molemmat ei kirkkolaisii. No ei kai Hää siit suutu ku ei siel olt muuta ku myyjäiset jotka ol nekkii aika pienepuoleiset. Vois kuvvailla jot siel ol Peko Anni ja Hentu Liisa. Ei siel kyl muit sitte oltkaa, myö ostajin (ei meinattukaa ostaa mittää, M:n vakkoilureisu) ja vissii viis myyjää joist kaks ol pikkuttyttöi joil ol yhteesä yks nukke myynnis. M o olt aikasemmi siel mut sano jot tänä vuon hää ei mää sin, iha oikei aattel.
Tämä jälkee marssittikkii Rantakassuu ja kahtomaa tiernapoikii jois A ol Mänkkin. Ei olt kovi paljoo tänä vuon kattojii, ois kannatan männä. Ol paras esitys koko aikan mitä mie oon nähnt ja mie oon nähnt melkei kaik. Puuttu kuoro johtaja hakkaamast tampuriinii. Hää se onkii varsinain tampuriinimestar, pittäähä se olla tietyst ko hää o rehtor ja muu satisti. Hirmusest hälle kuiteski käv, vissii kuatua rymäht ja jalaka jotesakkii rikki, ei muuta ko leikkauksee, ties A. Toivottavast kuitenkii paranoo, joskus. Annettii rahhaa tiernoil niin ko pittääki. Näytti jaappanilaisetkii ymmärtänneet senverra näytöksest, jot loppuhollil lyyää esittäjil rahat lavvii.
M imuroi. Mie ennää muista mitä mie tein. Vissii leppäili ja suoriti ajatteluu. Pyykit konneeseen ja sama homma, mie muista mitä tein. Pyykit konneesta ja muistan, italjalaiset lihapullat, ne keitetyt, mitkä aijemmin selevittelin. Paitsi ihan erviisii. No ei laittelin vaa vä er mausteit ja leipä ol semmmosta täysrukiista puahtoleipee kons meil loppu vehnäsleivä syönti. Spakettikkii ol semmosta täysjyväturum spakettii.
Kyl hyö söit vissii iha hyäl halul ko eivät mumisseet mittää joutavii. M sano jot tää on er makust ko viimeks. Nii ol.
Miul ol eile illal semmone mielhalu jot mie oisi kirjottantkii tän päivä plokiks oikei runo. Yöl mie näi jonku joutava une ja se runo sit unehtu. Sillee mukavast ko Saarikoske Pentti o turinoinut niit runojaa. Miepä oonkii nii hupsu rakkauvvessain et kirjottelen yhen tähä.
minä rakastan sinua
niinkuin vierasta maata
kallioita ja siltaa
niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta
minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua
Pentti Saarikosken kokoelmasta Mitä tapahtuu todella?
Runoja ja ruokaohjeita jatkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti