No silleehä se sit män jot mie lähin täält kotiolosuhteist Ilpun kans meiä kohvikki Jiäkellerii vaa mitä sit. Hää ei oltkaa auki, mitä sit tekemää. Ei kipsalle kahvil ko siel ol remppa männeillää eikä pöytii siin aulas, mis kaljaa ei saa juuva mis sitä ain juuvaa tai sit sidukaa. Mitä ees, Panimo auk va kahvi kallist, otetaa viinii va Ilpu ei mahoto kolera, hää mehhuu mie viinii. Ei ois tietyst saan tietyst otin. Siin otettii, M soitti jot mis sie, mie siihe jot täs mie oo Paniksel kahvil, kehannu sannoo jot viinil ko se näetse miult vähä kiellettyy. Eikä vähäpaljo. Mieko oo semmoin et miul ei se taho soppii ihapaljohuonost. No kummissii siin oltii ja sit miul soittamaa yläkerra isäntä jot kerkeetsie häne koiruuve ulos viemää ko hänel hammasliäkär vähä pitkäks män. Mie siihe jot tietennii ko niihä myö ollaa sovittu et voijaa jelepata.
Panikselt lähettiinkii kohtsillää pihal M:n soito jäläkee, kons hää haluskii nähä kirjastos, mie siihe jot nähhää vaa.
Koira matkaa ja pienii jäpistelyje jäläkee siel my oltii ja M:kii sinne saapu, lainas tillaus kirjasa ja poismatkala huomas nyt onkii Mie juont semmossii mitä ei pitänt juuva. Sano mää Peskole tai tie jottai täs o ruuva-aineet ei kiinnosta.
Soosis oon.
Ja lisukkeitkii on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti