keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Sähköö, Mie ja A pitkätuka luon und Herr Erdäpfelsalat

Ensi alotettaa kummiski miu sähköhoijol. Miu n kättäin ku vaivaa tämmöne hermopinne jonka alaku ja juur ei oo kenenkää tiios. Kyynäspäähä se leikeltii jo kesäl mut ei auttant mittää. Iha o pikkurilli ja nimetö vetämättömii.
No öilispäivän sit tutkimuksii, hyvä et löysi koko paika. Sen verta on tuo Meilahti sekottunu, talot on ku Peirutis iha ressui peittämii. Löyty hää jostai kellerin perimmäst nurkast ja alta aikayksikön ruvettiinki hommii. Melekoin ol se tohtorin köriläs, ei muuta kons virtaa kintaaseen, mie ehottammaan jot vaik iha vähä miu päähänkii ku miul siel niit vaivoi. Ei luvant laittaa, vaa sörkki kaikemaalima neuloil ja pukkas sähkää ja kahtel jot ei tää nyt viel oo kunnos. Mie kyl itekkii sen aika hyvin tiijän kun ei kahveli pysy käis eikä hanskaa meinaa saaha kätee. Paleltuu viel käs.

Sit olkii vuoros A: koulu Itsepäisyyspäiväjuhlat sulukahattuin kerhola. Kommeet ol juhlat. A:kin pisti semmosta polokkaa jot seinäst meinas läpi männä. Hienost ja herrasmiesmäisest korjas tilanteen. Eli ei olt moinaskaa, just niinku pittää.

A täyt 10 vee täs männä vuosin ja mie se aattelinkii olla nii loti jot myö lähetää isä-poika matkal. No mihi mänemää, aaaa miul olkii jo kohe tiiusteltun. Pitkätukkahippi onkii Saksas vaihto-oppilaan, männää häntä kahtomaa ja samal heitol saahaa reisu tehtyy. Jo vain ei muuta ku Epookkerssii yhteyt ja vizakortti laulammaa. Rahal piästii etteepäin, paitsi ehä mie tietyst etukäsi tälle A hyväkkääl mittää sanont, vast sitte syntymäpäivän.
Mihi myö männää, mitä tehhää pappa anna mie kaho netist mitä tehhää. Semmost mukavaa jännityskyselyy.
Eepersvalttii myö männää, ai mitä tehhää, ehä mie tiijä, kahotaa sitte. Perliinii männää tietyst ko kone laskeutuup sinne. Voijaa män kyl muuteskii, vissii. Siin kyl miulkii vähä nokka väpäji ku mie mieti jot mitä myö nyt siel iha oikeest monta päivee tehhää. No pithä miunkii kahtoo netist. Oha siel vaik mitä kummissii, paitsi ei oikei mittää. No Perliinii lyhyt junamatka sit vaa, männää vaik usseemma kerra jos ei muuta.

Eiköstä sitä alettukki olla sen hermoiluhermoiluhemoilun jälkee siin aamus ku lähtee pittää, Ei muut ko Gulagi lautta al ja matkaa. Bussila jumpsautettii ihtemme lentokonneije äärel ja alettii niit ihmettelemmää. A ollu vissii ikin lentokentäl käyntkää jos ei lasketa sitä ku M lentää pöräytti ukinmummolle ja myö oltii siel vastas. Sitä ei taijeta laskee ku sinne lentelee vissii yks kone uupperajuhlil ja toine Jouluks. Vähä ku Vilku pussit, kaupunkireissu sil kestää vaa viiko, aikataului mukkaa.
Konneesee kuuluttiit, myö ihmettelemmää paikkoi, A tietyst ikkunavieree jot näkköö ulos, mie en hirviä kahella. Lähtee sujahtaa nii näppäräst tämä Niksmanni kone jot ei mittää. Hää olkii Air Perliini masina, oisko jottai vanhaa perua Köörinki laivueist. Nikotiinii tekis tupakin muojos miel vaa eihä sitä nykysi missää poltella, kohta pittää poltella salassa iheltäi. Ei poltettu, otinkii maltaise, ei helepottant, otin toise, ei helepottant. Kolomatta en kehannu ku laps ol matkas muute oisi ottan vaik semmose Kulukija Jussi.

Eiköhä siit sitte kummissii lutviuttu Perliinii ja tonttii mänö suju iha asjallisest. Siithä myö piästiinkii linjuril sinne keskustaa paikallisel junaseisakil mihi se pitkätukka ol kehottanu mänemää. Va ol siin piensuur ihmettelemine mihi täs pittää männä ja mihi junnaa ja mist liput ja mihi kerrokse laituril. Ja kaikemaalima väkkee ol ihmettelemist miullei joka nyt oon olt sensorti reisulasse joutavil ulukomaamatkoil. Niillähii aikona halakoja pitänt hakata. Suatii piletit löyvettii laitur piästii junnaa, hyvä. Pitkätukka tullee asemal vastaa.
Ei ollu vastas, mie joi kalja ko Saksa maal ollaa, A sai limunaati kons janotti niinku ain ko limunaati näkkee.
Soitettii vastaatulijal, ol tulos vasta kämpiltää, myö sii jot elä nyt ihtees kiireel riko , myö lähetää vastaa kävelemmää.

Tul vastaa. Terviiset heitettii, lähettii sitä majotushuonetta ehtimää mis pet pit olla. Löyvvettii, ol opas matkas. Tyttö esitti jot ruppeekii meil ruotsii taalaamaa jot olis parem ko enklanti. Mie siihe jot anna männä vaa, myö sitä taalataa ja myös sprikken doits iha mitä sie halluut. Anto avvaime ja näytti huonee, siisti kämppä. A ensimmäiseks sängyl pomppimaa ja myö muut kaljapullot kouraa, no ei tietyst se tyttö. Ruokoo huutaa kaikkii maha, opas esitti jot männääkkii semmosee kaljakippolaa. Mie ensiks, et kehtaako tuota lasta viijä jos o samallaisii rökäleitä ku täälkii kippolois mellakkaa vetelemäs. Uskoin opasta, hyvä paikka. Ol hyvä paikka, ei rökäleit eikä mellakkaa ollenkaa. Mitä ruokoo, no kunnollist sakemanni ruokoo ei mittää salaati jyrsimist ollenkaa. Kahtokee siit kippola ruokalistast mitä löytyy, aikuse miehe ruokii, hyvä.
Tilattii, ei tarikka paljo enklantii puhunt hällä välii meil maalimamiehil kaik kielet osataa.

Sit oppaa kämpil käymää, ol mukava kävellä oikei kunno lehtipuu mehäs. Ol vissii pyökkii ja muit semmosii, mie muista mitä enkä ees tunnistant sillonkaa ku se hiien Kekkuli-Juksu ei niit osannu opettaa siin erräässä koulus. Kaike helekkari risui vaa pit osata. Ja kämpil pien huone ja kämppäkaverit vissii jossai muual. Ja pullot kaljaa tai kahet. Jos nyt tunnustasin ni ruuan kanskii juotii ja otettii viel kyytipojat. Rökäleet, yhtää ei oltu humalas ko oltii syöty ja kävelty. Siin sit ilta alakokii vierähtelemmää ja ei muuta ko kaupunkii ja sovittii jot huomen Perliinii.

Illal pit viel napsat par kaljaa ku hiukas ja niit sattu olemaa siin puarkuapis minkä pyysi täyttämää ku lähettii syömää. Ain hiukasee ku puarkuapis o kaljaa.
Niinku huomasitte tää jäi kese, jatketaa joskus.

Perliini toine kansallisruoka sen töönerkepapi ohel o tää kurryvursti. Ja tää linkki sit kannattaa ehottomast kahtoo. Ruua laittaja o melekei yht ihana ku Nigella. Siin o reseptikkii, ottakaapa ihe selevää mitä aineksii siihe tullee. Tulo lyhyt italja kurssi samal, hyvä.
Sait selevä, hanki makkarat, muut siul kaapis onkii, tietyst. Niit valkosii makkaroi saapi iha varmast Litlist ja sit Reinist Hakiksest, vissii Wotkinilkii o.
Mie muute kahteli tätä varte Litlist jot onk Heil (ja muut yyperit pääl) niit valkossii. En mie ookkaa iha varma, ota raatvurstia jos sielt nyt ei muut löyvy, sekkii käyp. Siel o semmone homma kans ku Paijerlain mermiespata, miusta ko tuo Paijeri o varsi kaukan merest. Semmosta väkkee Litlis, aika yypereit mainosmiehin.

Pittäähä jottai asiallist ommaaki saaha, ei tää nyt taaskaa kokonaa oma oo, semmoin viritys. Perunasalaatti:

  • pottuja syöjii mukkaa
  • sipulii, valakosipulii kans voit laitel
  • omppu pomppuu
  • olliiviöljyy, sitruunata, pippurrii, suoloja
  • väkevä sinappi, semmone Tijoni o hyvä, jos ei oo ni ei sit, paa tavallist
  1. keittele perunat kypsiksi joko kuorinee tai iliman, mite paremp siul o, ei möhnäks ast
  2. leikkele sipul ja valakosipul pieniks palasiks, kirpeyve mukkaa
  3. omppupomppu palasiks ja sit er kuppii, oota vähä miks
  4. sotke öljyst, sitruunast ja mausteist semmoin soosi, vähä ku vinekretti. Mut ei etikkata. Tämä soosi heivataa sinne omenoijje pääl, sitruuna kieltää omppoje tummumise, tulloo siisti sallaatti
  5. kuorase ja piliko haaleet potut, mitä lämpimämpänä saat tehtyy sen paremp tulos. Elä pilipo pottuja atomeiks. Pittää olla suutuntummaa, sano entinen yksityisammatinharjoittaja.
  6. nythä se onkii aika sekotella aineet keskenää, elä hiijjessä muussaa niit pernoja. Hölläkätisest.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti