sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Värejä ja day carea

Joo, olipas värikäs matka Vuosaaren sydämeen. Porukka oli kun Marrakeshin torilta, jos jonkun näköstä ihmistä. Ei siinä mitään, kyllä tänne mahtuu vaikka ketä. Joku luulee Itä-Helsinkiä jotenkin vaaralliseksi paikaksi. Annahan olla, Helsingin rikollisimpia paikkoja ovatkin keskustan Kluuvi, Kamppi ja Kallio. Näiden jälkeen sitten putkahtavat Itisja Kontula. Erot ovat vielä kaikenlisäksi aika isot määrissä. Lähteenä on Helsingin Uutiset.
No tuosta viis, veli Pesko asusteli kymmenkunta vuotta Mellunmäessä ja muutti sieltä sitten tässä syksyllä Savonlinnaan turvallisuuden perikuntaan. Itse asiassa muuttaa edelleen, taitaa paikka olla sen verran rakas, ettei kaikkia tavaroita kuitenkaan kerralla vienyt pois. Omapa on asiansa. Mutta pihatalkoissa tapahtui. Pesko pukattiin (tai könähti ite) talkoosaunan päätteeksi rappusia alas ja kallo halki. Ei muuta kun päätä tikkauttamaan. Tällä välin joku olikin tarvinnut rahapussin kaikkine kortteineen omaan käyttöönsä. Ei muuta kun kuoletat kaikki kortit ja hommaat uuden ajokortin. Niin turvallista. Ja pitikö sitä työnnäytyä talkoisiin.

No mitä siellä Vuosaaressa ylipäätään tein. Siskohan se halus keittiön maalata ja miut vähän pitempänä sällinä kiinattiin hommiin. Tosin M:llä oli tässäkin asiassa näppinsä pelissä. Oli ehottanut siskolle, et se bipo-veljeis tarvii jonkun pikku proggiksen, ettei happane himaan.
Joo, ei muuta  kun Vuoskiin ja maalailemaan. Sisko sano hommanneensa maalit ja kaikki, katto oli pestykin. No ei muuta kun suojamuovit ja teipit paikalleen ja sitten maalipytsille. Maali oli siskontytön rempasta jäänyttä maalia. Maali oli ihan jees. Sitten rektaalihanskat kouraan ja telan kimppuun. Haa, tela oliki vuodelta nakit ja makkara. Ihan kovettunu koppura, josta törötti pitkiä haituvia, ei tuu mittään mie sanoin. Koitettiin liottaa, ei tullu mittää niinku mie sanoin. Se sit ettee, et maalaamaan pensselillä nurkkia ja soitto Tepulle ja käsky tuua uus tela. Tepu töis tietty niinku kuuluuki, ja pääs kahen ja puolen tunnin päästä joten kolmen tunnin venttailun jälkeen oli tela. Puol tuntii ni katto olikii putsplank. Huhuhhuhuh, ei ollu miun hermoille heleppo oottelus.

Maalailutuskastelujen jälkeen pääsinkin sitten kotiin, jossa oli varsin rauhallista koska A oli harrastuksessaan,  VPK:ssa. On muutes hieno harrastus, oppivat tarpeellisia taitoja hyvässä ohjauksessa eikä edes maksa mitään, ei edes leirit! Lepuuttelin itteäni sohvalla, Netflixin ääres tietty, kun ovikello soi. Mie jo hätkähtämmään onko lupatarkastaja vai A:lta unohtunu avaimet. Ei ollu, oli naapurin mukava neiti  H tyttärensä M kanssa. Mie ihmettelemään jot mitä nyt, heilt avain unohtunu. Eipäs ollukkaa, M:n mummi, jonka piti olla päivähoitajana lauantaina oli sairastunu ja father T kotimaillaan Amerikassa. Miult sit kysymää josko myö voitas hoitaa M:ää lauantaina kun H joutuu menemään töihin. Mie pikkusen aikaa aprikoin tilannetta, et mitenköhän tää mahtaa onnistuu ku meijän M on siel itämailla. Sit mie rohkasin ihteni ja sanoin, et M ei oo paikal mut eiköhä myö yks päivä pärjätä. Kirjottaa vaan käyttöohjeet ja antaa puhelinnumeron ni hoijetaan.
Nyt sit pittää sanoa, et asiassa on pari vaikeuskerrointa. M on englanninkielinen, kasvissyöjä ja kuusivuotias tyttö. Mie oon hoitanu aikasemmin vaan suomenkielistä kaikkiruokasta jullikkaa. Tosin kertsin bilispöydällä ollaan vaippoja vaihdeltu.

Aamusesta tuli M. Oikein pirtsakkana: Myö tehtiin vähän esivalmisteluja jo edellisenä iltana ja roudattiin meijän M:n vanhat Barbiet olkkariin. Mie kattelin netist mitä syötäs, siit ei olt mittää hyötyä ku sitä ei syöty. Ja sitten vaan leikkimään ja haastelemaan niitä näitä. Ei ihan puhuttu Tsehovin tuotannosta mut muuten mukavii. Otettii valokuvii, käytettii miun kännyy, joka oliki sitten ihan suosikki. Vähäseltää kateltii Smurffeja ja eikös se nälkä alkanukkii kolkuttelemaan. Mites nyt suu pannaa, eipä kun appelsiinii ja maitoo. Ei riittäny, mitä avuks, porridgee keitettii. Tyttö pisteli melkei kaikki normi 2 dl annoksest. Hyvä tyttö suönniltää sanon mie. Sit hänel tul ikävä mein A:ta, A oli VPK:n avoimien ovien päivässä ja mie sanoin, et ensin männään libraryyn palauttaa kirjat, joist mie maksoin neljä ekee sakkoja. Sit hurautettii lautal ja ratikal Albertinkadulle HVPK:lle. Voi, et ku M näki A:n, ni nii halas ja piti kii, ei irti meinant päästää.
No sit kattelemaan mitä siel oikein ol näytil. Paloauton kyytii ku pääs ja kypärän päähän ni ei meinannu pois tulla. Tuleva fire fighter selkeästi. No sitten taas  ilmoittiin hyvällä äänenpainolla:"I`m hungry", myö ollaan paloasemalla mitäs nyt tehhään. Onneks A ei ole pelkästään palomies vaan myös hengenpitimien pelastaja  ja sano, et tuollahan on pullaa ja kahvia. Pöydän ääreen siis ja mie miettimään, et mikä se tuo lettipulla on englanniks mut tyttöpä ilmottikin selvästi, et pulla and milk. Ei hälle mehut kelpaa, ei kelvannu meinkää koton. Viis siitä mut melkein viis slices sitä män. Hyvin tyytyväinen pullan jälkeen, olis ottanu lisää mut mie sit jo toppuuttelin.
A vaihteli vehkeet pois päältään ja mäntiin pihal kattelemaan mitä siel tapahtuu. Siel olkii pumppusammuttimella tapahtuvaa keilojen kaatoa, siis tarkkuusruiskutusta. Kyllä oli kivaa, pöksyt tais pikkusen kastua mut ei haitannu. Ja sit oli vielä jänskempää kun sai sammuttaa oikeeta tulta käsisammuttimella. Palopoika pöräytti altaan tulille ja ruiskaus ynnä huiskaus sinnepäin, tulet sammu. Uusiks usseemman kerran. Hoohhooijaa, sithän se alkokii nälkä kurnimaa ainaki miulla ja A:lla, tyttöhän olikin sitä pullaa sopivasti syöny.
Kauppaan pit männä, ens arvio oli, et käyvää stokkalla mut sitte alko laiskottaa, et vaihetaa ruoka ite tehystä spagetista ja kasvissoosista pizzaan. Aineksetkii löytyy Gulagin saiwatsusta. Lauttakii sattu sopivasti ja sinne ja saareen. Sit vaa kottii ja kattelemaan mitä tarvii, lista ei oltkaa pitkä. Päinvastoin liian lyhyt. Tyttöki jäi meille A:n kanssa kun lupasin, et saa pelata miun big phonella elikkäs tabilla. Kauppaan ja lista olikii yeastin osalta lyhyt, A meni kiltisti (sic!) noutamaan ko. tuotteen jälkikätteen.
Ei kerenny nuoriso bakermaneiksi, oli pelihommeleita, mie olin ankara itelleni ja pistin taikinan tulemaan. Oonkohan julkassu omaa pizzaressuani? On vissii jotai puhetta ollu, mut täs tulee eilinen.

  • pari desii käs lämmintä vettä
  • pari-kolme rkl öljyy
  • 2-3 tl sokruu
  • 2-3 tl suolaa (tai pikkasen enempikin)
  • 1/3 pkt hiivaa
  • jauhoja, vehnää, hiivaleipää, voi laittaa vähän jopa tattarijauhookin!!!
Laita hiiva kulhoon ja pikkuisen vettä ja sekoittele ne liuokseksi. Laita loppu vesi ja muut aineet pl. jauhot. Kunnon sekoitus. Lisäile jauhoja pikkuhiljaa koko ajan sekoittaen ja vaivaten. Mie käytän kylmästi sähkövatkainta, kehtaa alkaa näppejä jauhottamaan täs vaihees. Kun taikina näyttää muovautuvan palloksi niin lopeta jauhojen lisäily mutta vaivaa vaan. Kokeile taikinaa, se on hyvää kun se tuntuu kimmoisalta eikä tartu enää tolkuttomasti sormiin. Putsaa taikinakoukuista taikina kulhoon ja masiina syrjään. Ripota pikkuisen jauhoja taikinan päälle ja nyt vaivaile voimakkain ottein taikinaa. Voit vaivata myös pöydällä, se tykkää siitä. On kun nainen, hui mikä kommentti.Sit taikina kippon liina päälle ja miseeraamaan.
Miseeraamisen tarkoituksena on nopeuttaa varsinaista ruuan laittoa. Tähän se sopii erityisen hyvin koska taikinan tulee nousta jonkin aikaa, jolloin voidaan tehdä muut valmistelut. Nyt tehäänki kasvispizzaa.

  • paprikaa
  • tomaatteja
  • basilikaa tuoreena
  • savutofua (ei ollu oikein A:n makuun ja aika outoo miullekki)
  • mozzarellaa, tähän riittää pari palloo eldoradoa
  • pippurii, muita mausteita maun mukaan
  • jos teet lihapitoisen niin laita tymäkkää chorizoa muutama viipale tofun tilalle
  • sipuliikin voi laittaa kuten valkosipulii, joka ei kuiteskaa miust oo täs pizzas kovin hyvä. Tahtoo palaa.
Uuni kuumenemaan väh. 250 astetta
Leikkele kaikki tuotteet ohkaisiksi viipaleiksi, basilikat käytetään kokonaisina lehtinä.
Sit kaulitaan. Tästä tulee kaks pellillistä joten jaa taikina. Vaivaa taikinasta pulla ja ala litistelemään sitä levyn muotoon. Pizzasta on aivan jonninjoutavaa tehä pyöreetä, ei Italiaskaa joka paikas tehä. Taitaa olla pizza-Enricon hommia. Käytä kaulinta kaulitsemiseen ja muista, että pulikka liikkuu aina vain poispäin itsestäsi kun kaulitset. Ei sivuttain ei kä itseesi päin. Kun levy alkaa muotoa, anna sen osan mitä et kaulitse roikkua tason reunalta. Siinähän roikkuu ja venyy muotoonsa. Jauhota pelti kevyesti ja laita levy pellille, siinä sitä voi vielä muotoilla haluttuun muotoon. Sit täytteet.
Basilikan lehdet ekana, sitten mozzarellasiivut. Sit paprikat ja muut härpäkkeet. Tomaatit tulee mausteiden kans päällimmäiseks. Jos tomskut erehtyy laittamaan alle niin pizzasta tulee lötköpohjasta ja sitä ei nyt haluta.
Paa tää pizza vielä sivuun ja rakentele toinen samanlainen tai sitten erilainen. Jotkuha ripsii vähä sitä kallista olliiviöljyykii tähä pääle, ei oo miust tarpeellist, kyl siin juustos on rasvat, ettei huulkiiltoo tarvii.
Sitten paistoon. Pizza törkätään uuniin alimmalle tasolle tai jos näppärästi saat niin pohjalle. Tiiän miehen, joka paistaa pohjalla ilman peltiä. Meillä M vois olla vähäseltään vihain moisesta. Joka tapauksessa paista noin 8 min alhaalla ja kurkkaa sit pohjan väriä jos pohja on mukavan kullanruskea niin nosta pizza ylimmälle tasolle. Sit paistellaan kolmisen minuuttia ja nyt sitte ollaan tarkkana, ettei se pala. Ei männä välillä "ihan vaan vähäks aikaa" toljottamaan Emmerdalee. Kun juusto on sulanu ja reunat kullanruskeat ota pois uunista. Pitäs lähtee helposti pelliltä jos teit ohjeen mukaan. Jos ei lähe niin syy on joko siussa tai tässä ohjeessa. Sit ei muuta ku seuraava samalla hapella.
Tämä on sitten aivan parasta lämpimänä, alkuun tolkuttoman kuumaa juuston ja tomaattien takia. Jos ajattelet syyä tätä esim. seuraavaana aamuna koleran oireisiin aamiaisena, niin laita liinan alle koska muuten reunat muuttuu liiankin rapeiksi, sie siiä sitten kuulla sitä rousketta kuitenkaa. Tämä o hyvää punkun kans. Ja se voi auttaa siihen koleraankin jos vaan menee alas eikä tuu heti ylös. Varminta on Jallu.
Miust tää on kiva kun on helppo tehä ja aineksii tarvii aika vähän. Kasviksetkii on semmosia rapsakoita kun niitä ei paisteta tuntitolkulla. Mut kyllä välillä M:n tekemä kunnon himapizzakin on hyvää. Kinkkua, homista, ananasta, herkkusienii ja tonnikalaa. Joo on se. Tämä taas sopii parhaiten kaljan kans kun siin on noit aineksii ihan laijasta laitaan.

No mut arvatkaa söikö tyttö pizzaa. Mätti ihan tolkuttoman monta palaa jot mie jouvuin toppuutelemaan. Tällä kertaa uhkasin, et jälkkäriks on ice creamii. Loppu pizzan syönti just, no söi palasen loppuun. Ja sit jäätelöö, jota annosteltiin kyllä varsin maltillisesti. Ihan mahoton ruokanen niin pieneks tytöks.
Ruuan jälkeen olikin syytä panna tanssiks, ihan kun paremmissakin partyissä. Musiikkina kelpasi mukavasti Gangnam-renkutus ja vielä paremmin tämä kappale nimeltä Vainoharhainen.
Mitäköhän vanhemmat näistä tuumaa. Ei kerrota kellekkään, eihän tämän lukemiseen monella mahdollisuutta olekkaan.
Äiti tuli ja itku pääsi. Ei johtunu siitä, että meillä olis ollu ikävä olla vaan tuli ikävä meitä. M  tuli sitten tuomaan vielä itku silmässä äidin laittamat kiitoslahjat. Ja itkettiin jälleen, lohdutettiin, et asutaan kyllä samassa talossa ja ovien väli on 25 metriä. Lauhtu hää siit.
Oli kyl miulakii mukava päivä, ei ollu sitä samaa FB-möllöttämistä mitä aina. Pitäsköhä alkaakki lastenhoitajaks. Tuskin kuitenkaan, vois tulla välillä moottorisahaa ikävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti