Ei nyt sentään saunassa syöty lihapullia vaan saunomisen jälkeen. Elikkäs perinteisesti:"ensin männään saunaan, sitten syyvään vasta". Nerokasta sanailua. Voi olla, että olet havainnutkin horjuvan kielen käytön eri murteiden ja kirjakielen välillä. Asia johtuu siitä, että syvät Savo-Karjalaiset juuret, joita inkerin kieli vielä vääntää antaa oman sävynsä. Toisena tekijänä on se, että olen asunut jo puolet elämästäni Etelä-Suomessa mä-sä-alueella.
Kieli kääntyy hyvin nopeasti siihen paikkaan missä mieli milloinkin sijaitsee. Kotimaille Itä-Suomeen kun menee siellä ollaan niin mie ja sie, että oksat pois. Meilä muuten puhutaan kotonakin itämurretta kun puolisokin on itäiseltä alueelta. Hänen kanssaan tarvittaisiin silloin tällöin sanakirjaa, hää ko onkii Karjalast ja mie Itä-Savost. Poikakin puhuu kotona ihmisten kieltä, kavereiden kanssa tätä etelän renkutusta.
Miulle ei ole kovin suurta merkitystä mitä kielä käytän, kirjoitukset jää arvailujen varaan niin kuin savolaisten puheetkin.
Sauna ja pullat. Tapailtiin perifeeristen kaverien kanssa eilen oikein ryhmässä. Pyörähdettii ensin Sotamuseossa katsomassa Talvisodan TK-miesten (tiedotuskomppania) piirrostusnäyttelyä, joka oli hienoinen pettymys. Kuvia oli yksi huoneellinen, alle 30 varmaankin.
Saunomista siirryttiin harrastamaan Kotiharjun saunaan. Olipas mahtavat löylyt, juuri sopivan napakat, muttei kuitenkaan ahdistavan kuumat. Ahdistavuutta oli jonkun verran pukuhuoneessa koska sauna oli aivan täynnä, jonoksi asti. Pukuhuoneessa on kuitenkin ilmeisesti ilmastoinnissa kehittämisen varaa, tuoksahdus on hieman tunkkainen. Kivaa saunassa on sekin, että sinne voi ottaa omat juomat mukaan. Saa juoda sitä kaljaa tai muuta drinksua mikä parhaalta tuntuu. Jotkut pojat näkyivät syövän, venäläiseen tapaan, kuivattua kalaakin. Mie en syö.
Ja pullille. Alkuperäinen ajatus oli mennä Pelmenit-ravintolaan syömään, ylläri ylläri, pelmenejä. No ei sitten menty koska paikka oli täysi kuin kirveellä lyöty. Ilmeisesti on niin hyvä kuin tuo linkin arvostelu antaa ymmärtääkin. Ei sinne sitten, no minne. No Bullmaniin. Onhan sitten reilut annokset, kertakaikkiaan. Söin lihapullat joita olen aiemminkin syönyt. Viisi noin viisi senttiä halkaisijaltaan olevaa tiukkaa pullaa, pottumuusia, kastiketta ja puolukkaa. Salaattia, njet, pari herneenversoa, oikein. Salaattia olisi saanut salaattipöydästä mutta osasin varoa sitä kun aiemmalla kerralla en saanut pullia loppuun. Salaattia miehelle ja höpsis. 98 kg näytti Kotiharjun vaaka, oisko kuitenkin vähän sitä salaattiakin pitänyt ottaa.
Mutta mikä tekee lihapullista merkityksellisen? Niissä käytetään maustepippuria, joka ei sitten ole pippuri ollenkaan. Maustepippuri on melkein kokonaan kadonnut Suomalaisestakin makumaailmasta kaiken maailman chili- ja valkosipulihönttöjen alle. Hyvä mauste lihalle, erityisesti jauhelihalle, keittoihin ja pakollinen lipeäkalalle. Ei ihme, ettei lipeäkala tahdo nykyisin maistua kun ei älytä ropsauttaa päälle maustepippuria. Kattokaa netistä mihin sitä voi laittaa ja kokeilkaa! Olkaa Suomalaisia ja rohkeita!
No juu ja sitten nöyrä puna kasvoilla katotaan miten voisi tehdä lihapullia Italian malliin. Kyllä nolottaa, ollaan saatu syyllinen tähänkin kyllään. No yritettään ellee sen kansa. Tämä ohje olis noin neljälle, ehän mie voi tietee siun ruokamiehiäis, kaho ihe miten paljon tiet. Nämä männöö kyllä seuraavana päivänähhii.
Aineksia:
Pullat
- 400 g naudan jauhelihaa
- 2-3 viipaletta valkoista leipää ilman kuoria
- 100 g vasta raastettua parmesaania
- valkosipulia maun mukaan 2> kynttä, raastettuna/murskattuna
- 1 muna (ei pakollinen)
- mustaa pippuria jauhettuna
- suolaa
- lehtipersiljaa, tavallinenkin käy, vallan reippaasti (kourallinen silputtuna)
- liota leivät kunnolla pikku tilkassa vettä
- sekoita kaikki ainekset toisiinsa
- tee koepaisto mikrossa. ota lusikallinen taikinaa ja laita n. 10 sekunniksi mikroon ja maista. Nyt sitten voit lisäillä haluamiasi aineita kuinka huvittaa. Pois niitä on vaikeampi ottaa.
- laita taikina jääkaappiin odottelemaan kypsennystä. Älä säilyttele sitä siellä kovin pitkään, yhdistelmä on herkästi pilaantuva. Tunnissa, parissa maut tasaantuvat mukavasti.
- purkki tomaattimurskaa
- pikku purkki tomaatti pyrettä
- sipuli
- valkosipulia
- porkkanaa raastettuna, sellerinvarsi pilkottuna. Nämä halutessasi.
- oliiviöljyä
- mausteita. Nyt voit laittaa chiliä, mustaa pippuria, valkopippuria, sun semmoisia. Vähän sokeria.
- pilko ainekset ja kuullottele ne oliiviöljyssä. Laita pyre myös kuullottumaan vähäksi aikaa
- lisää tomaattimurska ja mausteet. Muista maistella välillä, tulee mausteita kohtuullisesti. Tarkoitus ei ole tehdä mitään tulipataa. Lisäile pikkaisen vettä koska pullat tökätään kiehumaan kastikkeeseen.
Tee taikinasta noin kaksi kertaa suurempia kuin Saarioisen (ÖÖÖHH) pullat. Lumpsauttele pullia soosin joukkoon kiehumaan sen minkä mahtuu. Keittelysaika vois olla vaikka vähän alle 10 min. Jos kaikki ei mahdu kerralla niin, so not, ota pullia pois ja keitä toinen setti. Pullat tulevat murenemaan jonkun verran soosin joukkoon mutta mitä se haittaa, sieltähän jauheliha on kuitenkin syötävissä.
Keittele joko tagliatelle tai spaghetti ohjeen mukaan hammastuntumalle. Jos löytyy iso kulho tai muu fiini tarjoiluastia niin laita siihen keko pastaa ja pullat sooseineen päälle. Koristele persiljalla. Jos ei niin saat keksiä ihan ite miten aiot syöttää pullat.
Tämän ruokalajin idea piilee sen mukailtavuudessa. Voit tehdä just niillä mausteilla kun itse haluat ja metodikin voi vaihtua. Joissain ohjeissa pullat paistetaan ennen soosiin laittoa. Italialaiseen keittiöön kuuluu olenaisesti, ettei sitä ole olemassakaan. On vain tiettyjä alueellisia keittiöitä ja sen valtakunnan väestöä tuntien jokainen tekee juuri niin kuin itsestä parhaalle tuntuu.
Nii ja kakssuuntasella menee tällä hetkellä hyvin. Niinkun voi päätellä siitä, että näitä tekstejä on pystynyt kirjottamaan. Eikä teksteissä kuitenkaan mennä avaruuden valloituksen tasolle. Jaa paitsi rakettitieteessä mutta se onkin toinen juttu.
Arrivederci, Pimenta dioica!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti