Taas jotain nenässä

Juu. Vaihtelun vuoksi nenässä olikin sitten Rhinoceritidae elikkäs sarvikuono. Ääh, semmonen sarvikuono ikivanha KelpoKonsti mainoksen mukaan. Joo, ei ollu. Tuntu kun olis hypänny Mäkelänrinteen kympistä kaikki kituset auki suoraan tonttiin, siis veteen. Ei tuntunu mukavalta vaikka kuin oli haaleaa merisuolalla maustettua vettä. Pitäskös survaista resepti tästä? Miun makkuun on taatusti enemmän teollinen nenäsuihkutteluaine.Esimiehemme M kyllä kehuu kannua hyväksi. Jokainen varmaan tietää itse mitä nokkaansa laittaa.

Laitoin oikein videonkin tähän, ettei minua puolueelliseksi sanottaisi. Ja pyh, kunhan kokeilin miten videon saa upotettua blogiin. Sitäpaitsi valitsin tämmöisen hassun How To jutskan. Paljon kivempi kuin norskien oma video. Suomessa yleisesti myytävä aparaatti on norjalainen.

Milläs jatketaan, ei kehtais koko aikaa valittaa. Varsinkin kun on mieli ihan hyvänä, ollu jo jonkun aikaa.

No eihän tää nyt sitten kuiteskaa ihan hirveen hyvin jatku. Miehän luulin olevani kovinki ovela ja kirjottelin tuon alkuosan jo eilen. Aamulla heräsin niin johan se sinusiitti vai mikä lienee tuntu jo toisessaki poskessa. Kannu tietysti levitti sen sinne. Ois pitäny laittaa tärpättiä tai muuta semmosta siihen kannuun. Noh, onneks kipu lievitty särkylääkkeellä ja tukkoisuus TEOLLISELLA sumutteella.

Nyt pitäs keksii joku seitiruoka kun on vähän semmonen retro-olo. Jokainen varmasti muistaa sen harmaan vetisen mössön, jota syötiin koulussa yhtä vetisen pottumuusin kanssa. Eipä vähän ollu hyvää.
Kotona äiti sai laitettua siitä ihan syömäkelpoista ruokaa, vai onkohan aika kullannut muistot. Mahollista on sekin, että äitin ruuat on niitä parhaita aina. No meijän äiti on kyllä hyvä ruuanlaittaja, ei oo jääny syömättä. Varsinkin kun pentuna oli pakko tai jäi ruuatta, ei ollu vara ronklata. Paaaaiitsi, hätävarana oli tietysti mummo yläkerrassa. Siellähän sitä muutenkin tuli majailtua.

No nyt paukahti M:ltä sähköpostilla ehdotus sei ruuasta, johon tulisi pinaattia, aurinkokuivattuja tomaatteja, ranskankermaa ja valkosipulii noin pääosina. Ei käy. Bond muuttaa sen seuraavaksi:

• paketti seitä
• tuoreita minitomaatteja
• basilikaa
• rucolaa
• ranskankermaa
• parmesaania
• suolaa, puolikkaan limetin mehu

1. Voidellaan vuoka, sei neljänä palana vuokaan. Limettimehu ja suola päälle samoin kuin viipaloidut tomaatit
2. paistetaan seitä n. 10 min 200 asteessa
3. sekotetaan pestyt ja silputut vihannekset ranskankermaan
4. ota kala uunista ja heitä ylimääräiset nesteet vex
5. tärskäytetään vihannesseos kalojen päälle ja päällimmäiseksi raastetaan parmesaania
6. paistetaan noin parikymmentä minsaa. kokeile haarukalla kypsyyttä.

Täytyy kyllä tunnustaa, että M (vai Q) oli jo tuunannut alkuperäistä reseptii ja ehotti noita ehtoja tomaatteja.
Nyt pitäisi näin ennakkoarvion mukaan olla tuloksena vedessä lillumaton kalapaistos. Kuivakaan sen ei pitäisi olla. Tätä ehkä voi syödä pottumuusin kera.
Ohjetta kokeillaan tänään, arvio omasta keksinnöstä seuraa huomenna.
Voi, että kun olis kesä niin sais käytettyy rucolan tilalla voikukan lehtiä tai sitten vaikka nokkosta. Tähän tuo rucola pääty sen takia kun satun tykkäämään siitä enemmän kuin pinaatista, joka ei pakastettuna tahdo maistua oikein miltään. Rucolapaketista sitäpaitsi jää huomiseksi salaattiainesta.

Mie se oon muutes aika epeli kun laitan pizzaankin täytteet vähän vikajärjestyksessä verrattuna normi pizza-enrico pizzoihin. Pohja>tuore basilika>mozzarella>tomaattisoosi>chorizo. Siinä kaikki. Mozzista laitetaan viipaleina, ei raasteena. Tomaattisoosin voi korvata ohuen ohuilla tomaattiviipaleilla. Ja paistetaan sitten kunnon lämmöllä eli pizza kasataan suoraan jauhotetulle pellille ja uuniin vähintään 250 lämpöö ja jos uskaltaa eikä palohälytin rupee huutamaan koko talossa niin kuin meillä niin täpölle. Paistetaan uunin pohjalla alkuun ja sit ylemmäs. Tulee kunnon soundit pohjaan elikkäs rapeus.

Johonkin nää jutut on lopetettava ja tälläkertaa tämmöseen linkkiin jossa, kirkkoherra on balettihameessa.