tiistai 27. marraskuuta 2012

Pigritia, pullum et risa

Heissan vaan!

Tuo otsikon pigritia tietty latinaa ja tarkoittaa...laiskuus. Laiskuutta on ollut ilmapiirissä, enkä ole saanut pukattua tekstiä ajoissa pihalle. Siis juopon senttarin vikaa. Senttarihan on vapaa toimittaja, jonka palkkio maksettiin ennesaikaan palstasenttimetreinä.
Mut semmostha täs tapahtu, et M tuli matkoiltaan maanantakina työpäiväsä päätteeks. Voi sitä riemuhetkee, pussattii ja halattii ja oltii nii onnellissii jot. Ruokakaupas käytii tääl Gulagin Saiwatsus ja kyl työ tiijätte mitä ruokoo sielt sitte tul matkaa. Rönttää. Niitä ite kiroamiani kananpalasii ja setä Penin soosia. Kammo.

Jos sitten haukkus vähäsen itteensävielä lissää, saapi sitten vähän niinku moraalisen edun haukkua tulevaisuudessa toisia. Miun ruuanlaitot on näköjään männy ihan hurjaks. Rönttää, rönttää etc. ja mieku se oon tainnu kehua itteeni nerokkaaks kokiks. Tai sitte en, ehä mie ennää muista, sekkii on mänt täs taplettivillitykses jo ajat sitte. Ja nythä mie en tarkota sitä Samsugin taplettia, se o iha paras sano omenaposket mitä tahhaa.
Se tuo pigritia johtaa nois kyökkihommis siihe, et ei kehtaa lähtä kaupungil ja sit joutuu Saiwatsuu, siel taas on nii heleppo ostaa jotakii rönttää. Kyl sielt sais iha soivan ruuan ku kehtais vähä katella, va ku pigritia vaivaa siinki. Nii se o.
Tännää sit syötii M:n tuomaa rönttää. Eipä, oli kyl valmispakastetta mut eipä ookkaa saksanpoika Litliä varten tunkenu lisäainetta cevapciciinsä. On nimittäin sen verran paljon rasvantököttiä, ettei mahu. Hyvii ovat rillattuina hiilirillissä ja miehethän ei kaasu- eikä varsinkaan sähköGrillejä käytä. Rilli se olla pitää.
Hiilillä on mukava sit katella ku ceva alkaa nousta liekkiin oikeen tosissaan. Voi ihme, semmoset parikytä senttiset leiskahutseet vaa loimuaa. Vaan uunipannullaha se rasva jää tietyst sitte pannuu, jos ei mää reunoje ylikii. Heleppoja tehä ja aika hyviikii ovat, sopivast maustetta mut ei sitä helekkarin siliä. Hyvä nii.
M kokkas cevat tänää uunis, rilli on viel tämmingissää pihal vaa ol semmone koulutappaaminen julupin kans ni olkii jo ihan pimmeetä ja vettähii tihrustel. Ei kyl oikei kuulosta rillimiehe puheilt.
M teki ohee tsatsikia ite, valkosipuli jäi väärinkäytöksien vuoksi hankkimatta mutta so not. Hyvää tuli.
Pääsivuks rakenteli viel kunnon salaatin fetalla ja avocadolla. Edelliset oli hankkinu Litlistä ja miust vaikuttaa, et Litli se onkii paras ostopaikka niille. Hyvii ja edullisii. Erityinen kiitos avocado-osaston vastaavalle ylifyhrerille, oli sopivan kypsä.
Ei menny kokonaan röntäks.

Tähä ei luonnollisesti taaskaa tule mittää ohjetta. Katellaa sitä huomenis jos sen pahan-tädin maalaushomman jälkeen saa jotakin tehtyä. Elä kysy kuka hää on mie selevitän nää sukulaiset paremmalla ajalla. Taijan piruuttani kirjotella luonteen kuvaukset ni ei sit tarvii männä mihinkää jonninjoutavii kissanristiäisii. Mukavii hyö ovat.

Saisinks mie vielä jotenkii haukuttuu ihteeni. No just ku oltii vakkautumas makkuuksil ni M kehotti siirteleimään petivehkeit vähä sivumpaa jot saa patjasa hollillee. Mie hökäsin ihteni ylös ja temmoin omat vehkeet sivuun ja suuntasin huusiin hampaan pesulle ja urinoinnille. Siit perinteisest tupakil. Sanomista tuli, pitikö nyt poukkoilla ja sitäjatätä etc.

Kyl mie silt hyvä ynö suukon saan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti