Visite du Sud, lesoilu loppuu

Vai miten ranskalaiset sannoot. Myö käypästiin Haapsalus kuitessii muutama mutka kaut. Oha se kumma ku kuski eikä apukuskikaa kyl nouvata kuukle antammii ohjeit. Piästiihä myö perile sit kummiskii, sit vaa ihmettelemmää mitä tehhää. Toine karpaasi sano jot rautatiemuseoo männää enste. Ei muuta ku vikatiki kautta museol. Kommii pytinki, vasite jottai keisarrii varte pykätty. Mitehä helekatisti niilekkii o kaikkii taloi rakenneltu. Semmosikkii mis eivät sitte ees käyneet. Semmost se härräin kans o, nykysikkii.
Museo ol iha mukava paikka, semmoin vanhempi tuiki ystävälline rouvas ihmine vähä esittel historioita. Kuvvii myö pojat louskutettii sen mikä Roka Ana KP:lla. Niit ei tietyst täs oo ku ne o siel kameras enkä mie kehtoo niit ruveta veivailemmaa ku ei oo piuhoo matkas. Sais sil kyl ilimankii mut en jaksa. Mänkee ihe kahtomaa, iha kiva paikka. Mut mänkee kesälä, se o muutessii vissii viisaamp paikka kesälä ku o lämmint ja voip vaikka uija ryplätä.
Kaapunnilla ajjoo törttöiltii ja kaheltii mitä näkkyy. No taloi siel näky, niinku kaupungil näkkyy, usseesti. Ruokoja rupes haluttammaa ja netistä oltiinkii jo tievusteltu jot siel o vanhala paloasemala joku ruokakuppila. Olha sielä ja olkii semmone kuppila. Kortonki ois sanonu jot nyt nää pirttikalusteet tiältä veks nii et vuk vaa. Vuk takahuonees rumat mööpelit kans. Tarjoilijatytsy ol vissii olt viitee ast Haapsalu tiskos jottai essoja nauttineen ku ol nii vetämättömä oloin. Rakennekynnettii vissii pikkase vinos. Kyl hää sit jakso tillaukse ottoo vastaa ja juomat antoo. Normaal aika ooteltii ja naaras vötkylehti leivät ja veihet sun muut pelit pöytää. Ruokakkii tul kohtuu ajas, tosi näytti silt jot joku rouva kassil vei ne ainekset kaupast keittiöö. Joteskiiha ne pittää sinne toimitella. Aina Heino tukkuu tarvita välistä vetämässä.
Ruokan ol possuvainaa viletttä pottuje ja rillattuje kasviste kans. Kanttarelsoosia. Ruokaha se olkii iha hyyää, ei mittää erityisiä kiihkoja nostattavvaa mut suummukasta. Parempoo ol ku Tallinna turistryssii piprapihvi vätökkeet.

Siit sitte mäntiikii oikei kävelemmää ku sielkii linna ol. Iha ol kommii pytinki. Semmoin täst hei hiesukivest aseteltu, niiku tiä monet jutut o. Aijat, talot ja katukivet.
Reisu jatku herrain majapaikalle viäree tietä pitki tietennii, hyvä jot nuoree herra äkkäs 50 meetriä enne risteyst, et aja tuon. Isi ajo onneks hiljoo ja Volsus ol pitävät jarrut. Lenk ei olt pitkä ja samal sit piästiinkii kahtomaa Ämari oikeeta NATO keleposta lentotukikohtoo. No näkemiset ol tietyst aika vähis ku se ol aijattu ja portitettu al Kaita ketävil aijoil ja tuplaporteil. Mut assuinalueest kyl näk kuka ne ol rakentan tai rakennuttant. Iha ol pesukestävvää neuvostoarkkitehtuuriva, talloi seinis vuosluvut millo ne ol pykätty. 1977 rakennettu, ei ytinpomminkestävä vaa enemmä sennäköne jot ytinpommi o osunt siihe. Kyl siel kuiteskii joku vissii asu ku parvekkee rähjäl o kuivumas semmoset akkaikalsarit joist Suome Joutsenee purjeet ois saant. Eloa siis niis talois o.
Seuraavaks A halus männä vierailemmaa Ämari vankilas ku täs vieres semmoin vanha onki. Ei sissepääs, arvasiha mie. Vieres mahoto hiesukasa, mikä lie orjatyövoimal kasattu jostai kaivoksest. Sperkule, taitaa olla Vasalemma kaivos jost Nordkalk kaivel kalakkikivvee sen perkullee ameriikapoissie kentä alle. Varmast rikastuit rehelliste vankii hiel ja verel tekemäl työl. Siel mon kyns kalapeni ka kasvo kylmeni vai mite hää ol. Ol mite ol, kassoo kaheltii kaukoopäi ja lähettii veks. Yhet lämmitti saunoo ja toiset rillas.

Möisäl mäntii tonkimaa sitä luostarrii vähä tarkemmi. Täs välis juttuu myö käytii saunas mut ei välitetä siit sittehä se jääp jutu lopust pois. Tornii ast pit kiivetä iha huipule ast. Ei kyl ollu EU keleposet rappuset ollenkaa saati, et ois olt invaluiskoo. Könkkölä Kallee ois vistottanu koko homma, tääl oo muualkii samalaisii paikkoi. Mänkees käymää Kiiu tornis mikä o kuulusa siitä munalikkeeristää. Parkii kertoo käyny maistelemas, auto kuskin, sillo tääl ollu nii tarkkoo mite kukaki ajo, ollu just autoikaa. Nyt o joka mummol Hummer ja Saakimi Anul vissii kaks. Tornis ei olt muit kaiteit ku polovekorkuin reuna, ei kelepaa EU:lle. Pitäsköhä nää veijarit ilimiantoo, ois toinenkii assii. A:ki huomas jot kaupois o tupakit näkösäl, riettaat opettaat nuoriso väe vängäl keuhkotautisiks.

Sitte syömää, joha siit eellisest vissii kaks tuntii olkii. Nytpä nauvan karpatsiota ja sitte ankarinnusta. Hyvvee ol, karpatsio ol vähä piene ruikkune. Jäläkiruuaks A:lle jiätelöassorttimentti ja miulu lämmin suklaakakku jota mie arvelin. Ja ihan oikein arvasin se ol pesunkestävä suklaafondant ja ERIKOISEN HYVÄ. Just oikei paistettu pehmee löllykkä sisält ja pinta ol rapsahtava. Seuralaisina kaks erilaista sorbettia ja tietysti somisteet.

Fanitan

Kohvi ohhee ja hyä tul. Sikkaarii pääst taaskaa polttammaa keli takkii. Eeeeeeiiiihhh tuu helevettiäkkää sano Herkko.

Ja tais jiähä lesoilematta täl aamiaistarjoilul ni tehää se täs.

Herrain aamueineet

Lesoilu loppuu.