Soittoaika

Tännää olkii tärkee päivä, ol soittoaika liäkäril. Aiheena ol jot mitä sit nyt miul kuuluu ja mitä pillerlöi pitäs syyä. Ei olt oma liäkär ko hää se ollii mänt paremmil palakoil vissii yksityisel sektoril.
No ei siin mittää olha se tälläi liäkäril se leima mil niit resettii kirutella. Paitsi eihä niit ennää kirutella ko naputellaa konneesee ja sit mie ja apteek piästää kahtomaa mitä siel sitte o.
No täl kertoo ohje ollii vähä semmoin ynnä tämmöin. "Elä sit vissii syö noita, voit lopettoo vaik het tai sit asteittai. Voit kyl jatkoo syömistäkkii, kokkeile milt hyö sit tuntuut. Sitä toista voit syyä vähäse tai sit enemmä, lopettelet tai alottelet mites parraalta tuntuu. Niit yksiihä sie et oo paljoo oikeestaa syönykkää ni pannaa siul tarvittavvii lissää. Siit uuest liäkärist myö sit tiietää myöhemmi joskus mut ei viel ainakaa täs kuus. Voitha sie ain tän soitel tai ol soittelematkii. Soita minne sinnuu huvittaa, oma on luuris. Ai siul onkii mei hoitajal aika, hyvähyvä, sie oot mei hyväs hoijos sitte."

Tämmösil ohjeil immeine kulukee pitki katuja, onneks miul o tuo M kahtelemas vähä perrää. Voipi olla jot muute yöpaikkan olis lauttakoppi niinku muilkii samallaisil. Kyl vettää kylymiä värreitä välil seläs ku liikkuu kaupungil ja kahtoo väkkee mitä siel tallustellee. Täs o aika hyväst oppint näkemää kuka on miskii tauvis. Syöpiä sun semmosii ei kyl pysty näkemää mut ne mitkä piähä liittyyt ni o aika hyväst nähtävil.
Oiskoha tuo kovi kallis ratkasu saaha nää ihmiset kunnollissee hoitoo.

Tiiä tämä jäläkee mistää resettilöist, män vähä niinku ruokahaluki.
Vielä se ruokahalu tullee.