Tänään on jo keskiviikko, maanantain jälkeen en saanut sanaa suustani. Hoitaja Aurorassa "pumppasi" tietoja menneisyydestä, jonka olen halunnut unohtaa. Ahdistus oli suunnaton, lääkkeetkään eivät auttaneet muuten kuin äärimmäisellä annoksella.
Eilen sain jo liikuttua hetken aikaa ulkona kaverin kanssa. Kävellessä ei ollut ihan hirveä olo.
Tätä kirjoittaessa ahdistus alkaa vaivaamaan taas. Miksei ihmisellä voi olla kovalevy, josta voi pyyhkiä kaikki tarpeettomat ja huonot tiedot pois?
Miten kauan tätä täytyy jaksaa ja miten sen jaksaa kun on aivan äärirajoilla. Ei huvittaisi mitään muuta kuin pysyä sängyssä rauhoittavien voimalla horteessa.
Tänään ei tosiaankaan tule mitään ruokaan liittyviä juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti