Peittoamista pastan saralla, kyllä irtoaa (De Cecco)

Nyt se sitten alkaa Iikan tuska jos tätä lukee ja kannattaisi lukea. Ei pasta tarttunut.

Tässä on kuvallinen ohje insinööriltä (vain luonnonvara-) tekniikan tohtorille.

Pienessä annoksessa jauhot kannattaa panna kulhoon ja munat sitten keskelle. Ohjeista poiketen pikkuisen öljyä ja suolaa. Toisissa italialaisissakin ohjeissa mainitaan tämä. Kannattaa perehtyä alan kirjallisuuteen.

Ja kas kummaa, sähkö ja -vatkain on keksitty. Sitä voi käyttää aivan vapautuneesti (samoin kuin pizzataikinassakin), koneilla se tehdään vähänkään suuremmissa ravintoloissa. Suurta voi pienentää jos se helpottaa töitä.

Tältä ei sitten voi välttyä. Taikinan erittäin huolellinen alustaminen on välttämätöntä siihen asti kunnes taikina on kiiltävää ja kimmoista. Tämän jälkeen möykky kelmuun ja jääkaappiin vetäytymään ja tekeytymään.

 Möykystä tehdään tanko josta pilkotaan sopivan kokoiset palat. Liian suuret palat aiheuttavat hankaluuksia myöhemmissä vaiheissa. Malttia.

Palat painellaan sellaisiksi, että ne mahtuvat koneesen sisään asennossa 1. Tästä edetään numerojärjestyksessä haluttuun paksuuteen. Tagliatelleä tehdessä minun mielestä paksuus 7 on paras. Voihan niitä tehdä vaikka sentin paksuisia mutta eihän ne hyviä ole. Numero 5:n kohdalla levy kannattaa jauhottaa. Ettei käy kuin eräälle tohtorille. Eräs on tosin vihjaileva indefininiittipronomini kuten oppikoulussa opetettiin. Menköön nyt kuitenkin.

Levyt P I T Ä Ä jauhottaa jos ne aikoo asetella päällekkäin muuten tulee tupenrapinat ja pastat menee pas^ si. Tarttuvat aivan varmasti toisiinsa. Ja tässä vaiheessa tuleekin hankaluuksia siitä liian isosta taikinapalasesta, levystä tulee hankalan pitkä.

Sitten kun kaikki on kaulittu aloitetaan leikkaaminen. Tämän kuvan taustalla näkyy homman moottori A joka veivasi iloisesti kampea koko operaation ajan. Tagliatellet kannattaa napata keskeltä kiinni sormien varaan jotta niistä saa muotoiltua "pesän" seuraavan kuvan mukaisesti.

Pesä on muotoiltu odottamaan keittämistä.

Mainos. Hyvässä blogissa pitää olla mainontaa nykykäsityksen mukaan. Tämä olikin sitten viimeinen koska minulla ei ole nykykäsitystä.

Soosiainekset. Erikoiset kun ei tullu ollenkaan pippuria eikä mitään yrttiä. Vissiin Parman seudulla ollaan tyytyväisiä läskistä, öljystä, voista ja Berlusconista. Kaikki aikamoisia suonentukkeita paitsi öljy, kunhan se ei ole nykäisty B:n päästä.

Tämänlaista siitä sitten tuli. Sanonpa vaan, että kunnollinen itsetehty pesto on riettaan paljon parempaa pastan kera.

Joo-o Iikka lueppa tämä ja katsele kuvia ynnä harjoittele. 

Kyllä se siitä irtoaa.