keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kyllä lähtee ja maksa uskoo rautaa

Sehän se on kun on viidenkympin villitys ja jonkunverran maniaa päälle. Auto piti sitten saada, ei kelvannu järkevä vähän ajettu perheauto jossa oli takuutakin vielä kuinka paljon. Ei vaikka M yritti taivutella, en istunu ees kuskinpenkille. Sportti se olla pitää, tietysti. Turbot ja pelit mutta kyllä lähtee.
Käytiin tietty koeajolla ja meni oikein kuin etopeli, oli pirteemmän olonen kuin entinen Abarth joka oli joskus nuoruusvuosina. Oli kylllä Fiudekin ihan mukava.
M ei suostunu koeajoon, ehotteli vaan, et hää virkkaa ja ottaa drinksuja (????) repsikanpenkillä. Että mein M ottas drinksuu autos, tämän vuoden puolel juonu sidukaa vissiin yhen pullon kahes eräs. Vai aikooko hää, et mie ajan nii hurjasti, et pelätä pitää. Mie, rauhallisuuden perikuva.

No pitääks se auton kuva liittää tähän. Tietysti pitää leuhkia.


Siinä se kököttää Jacquesin veljesten leivoskaupan edessä ja just samanlaisena limen värisenä kun meillä.

Täs on se etu, et niinku vissii aikasemmin oli puhetta niin pääsen sieltä Oopusta nopeemmin pois. Tai tiiä sitäkään työpaikkaa kun yhtäkkiä ns. HR-tuki (voi perse mikä nimitys) keksi, et hakuaikaa pitää jatkaa kun ei menny HR-putkeen. Sissus saatana, on kyllä sellasta sakkia, et mikään ei tunnu kertalaakista onnistuvan. Kauhupalkkoja näissä meidän puitteissa maksetaan eikä mitään vastuuta tekemisistä.
Nyt jos ne vielä torveloi sen palkkarahan siirron siihen kaupanpäällisiksi niin sit alkaa HR-väelle kuulumaan kummia. Taidan sitten ryhtyä ajamaan omia etujani oikein ihan ite omilla imperiumin vastaiskuilla.

Noh, otetaas jotain iisimpää eikä hermoilla kokoajan jonkun niin tylsän asian kuin työ kanssa. Eilen oli taas vaihteeksi semmoinen pikaruokapäivä. Tagliatelleä ja valmista purkkisoosia, muista ees mitä. Ihan sama paha maku niissä kaikissa on.
Tänään sitten tehään ihmisten ruokaa elikkäs maksakastiketta ja pottuja. Hyvää. Soosiin kyllä tuikkaan sen eilisen purkin loput. Taidan vielä käydä Saiwatsusta pekonia, antaa maksalle hyvän sivumaun. Maksa kestää aika paljon oheistuotteita. Tuoretta salviaa löytyykin ruukusta joka riehahti kasvamaan uudestaan vaikka oli jo nuupahtanut. Tarviitteko maksasoosiin ohjetta, vaikka ette niin saatte:

Maksa paloitellaan, älä käytä viipaloitua, siitä tulee liian pienet palat. Jauhota palat vehnä- tai ruisjauhoissa joihin on sekoitettu suolaa ja valkopippuria. Pekoni kylmään pannuun. Ruskista pannussa maksan palaset, heivaa pannuun sipulia ja valkosipulia, kuullota vähän. Kiehuvaa vettä pikkuhiljaa, sekoile kokoajan. Tässä vaiheessa soosi voi olla himppasen ohutta, se siitä paksunee. Kermaa saa laittaa ja veden tilalle kaljukkia tai punkkua. Mausta millä huvittaa, jos haluut tomaattista niin pyrettä, joka olisi kyllä kantsinut laittaa jo ennen veden lisäämistä. Keittele soosia semmonen 10 minsaa. Maistele välillä ja kato, ettei maksat mene ylikypsiksi, roosa on oikea väri. Ei se sen kummempaa ole.
Rautaa maksakin uskoo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti