New cigar lounge, punajuurikeitto

Jotta niin kävi Tallinnan matkan jälkeen, että saan poltella silloin tällöin sikarin oman työpisteen ääressä. Tähän ilmeisesti johti se, että vietimme romanttisen luxusmatkan Tallinnassa johon kuului makoilua porealtaassa, hyvää ruokaa ja sikarin polttelua paikallisen sikarikaupan takahuoneessa.

Matkan jälkeen rakenneltiin työpisteet kummallekin IKEAn mööpeleistä eli parista isosta pöytälevystä ja pukkijaloista. Olkkari jaettiin sitä ennen kahteen osaan. Olkkari olikin ihan joutokäytössä kun ei meillä vieraita käy kun kerran kahdessa vuodessa. Tässäpä tuleekin kuvat työpisteestä ja varmuuden vuoksi sikarin poltosta tuvan puolella. Niin, että uskotte homman olevan totta.

Työpiste

Sikarin polttelua työpisteellä

On pikkaasen erilainen työpiste kun se löyhälän komotti. Josta tulikin mieleen, että nythä mie oonkii saitsul vuue loppuu ast. Helekkari positiivine juttu. Ei tarvii kaikemaalima vatipäitä katella ja kuunnella hei jorinoitaa.

Oho, teksti muuttui taas omituiseksi höpöttämiseksi kun tuli ns. työasiat mieleen. Poispoispois niinkuin laulussa lauletaan koko ajatukset siitä laitoksesta, tästä lähtien en mainitse sitä nimeltä vaan sen tilalle kirjoitan  merkin #. Se on tämä hashistag, en kyllä tiedä sen merkitystä mutta ei nyt tullut muutakaan mieleen.

No joo, höpsöttäminen on ihan mukavaa, toisaalta toisinaan on hyvä kirjoitella suomeksikin. Pysyy taito yllä.

Hitsi kun siellä Tallinnas oli uusia tosi hyviä ravintoloita. Mainitsenpa muutaman nimeltä: Kohvikit Sinilind ja Must Puudel, restorantit Sesoon ja Lusikas. Lusikas on ihan yliveto illallispaikka ja kilpailee samassa sarjassa Moonin kanssa. On sisustukseltaan jopa miellyttävämpi illallista ajatellen. Kohvikit ovat kumpikin retropaikkoja vanhoine kalusteineen, kumpikin vallan mukavia. Puudelissa on kiva sisäpihaterassi jossa saa poltella vaikka sikaria.

Pettymys tuo totta tosiaan oli ravintola MEKK, ajatuksena oli, että se olisi ollut fine dining ravintola missä se ei kuitenkaan kaikilta osiltaan onnistunut. Tuolit ja sohvat olivat hankalat istua ja liian matalat. Ruoka oli hyvää mutta siinäkin oli puutteensa. M:n annoksessa kuului olla kylmäsavulohta joka kuitenkin oli graavia. Lisäksi lautasen pohjassa oli jotain töhnää jota tarjoilija ei poistanut pöytäliinasta. Ateria oli hinnaltaan hintavahko, 85 € ilman viinejä. Taso ei vastannut läheskään esimerkiksi Moonin tai Lusikaksen hintalaatusuhdetta. Lusikaksessa ateria maksoi 57 €. 

Ja sitten se sigarimaja. Voi, että oli miellyttävä istuskella Raekojaplatsin reunalla sijaitsevassa Davidoffin sikarihuoneen peräosassa sikaria polttelemassa. Neiti opasti sikarin valinnassa, leikkasi sen ja sytytti valmiiksi. Päälle vielä kysyi, saisiko herralle olla jotain baarista. Olipahan kyllä herraskainen olo. Ei ole ennen ollut. Paitsi silloin kun Stockmannin miesten osastolla vuosikymmen sitten myyjä herroitteli. Sepä tästä matkasta.

Tänään pitäisi ruuaksi keksiä joku keitto. Mikähän se voisi olla?

Punajuurikeitto.