Kaikki loppuu aikanaan, vanhat ruuat

Nyt sitten on taputeltu loppuun bipojen keskustelukerho jota myös ryhmäterapiaksi sanotaan. En tiedä oliko tuosta nyt sen kummempaa hyötyä kuin se, että pääsi aina tiistaisin # paikasta aikaisemmin pois. Olihan se kylläkin mukava tavata muita samankaltaisia ja huomata, että oireet ovat aika samankaltaisia mutta kuitenkin yksilöllisiä. Tietääpähän nyt miten homma voi lähteä luisumaan lapasesta.

Nyt mie kyl taas heittelen tän kieliopin nurkkaan, ei huvvaa olleskaa.
Sikareist meinas tulla ongelma kun niitä tuli ostettua liikaa ja lisää on tulossa Saksasta. Onneks o olemas netti. Sielt mie sain idea tämmösee säilykepurkki hommaa. Ei muut ku umpio tukkimiehest ja tölikä sikaarkaupast kostuti ja avot siin se o. Täs onkii kuva.

Siinä ne humikat o

Oha tuo italiaanojen tekemä tok vähä söpömpi ku tuo miu hätäsnagu, eiku -humi. Samal keikal ostinkii parempaa lisäkostuttime ja kunno sikaarsytkäri, semmose tortshi. O ku parempikkii liekiheitin.

Ehä mie tietyst sielt ilima sikariakkaa pois piässy. En ostanu ku kaks, iha varmast en ostant.

Nyt sitte päätettiinkkii lopettoo sen mielallaa parentava liäkkee syönti, kokkeilkaas arvata miks. Parans pikkase liikaa, näis hommis liika voi olla liikaa. Taas palaan tähän samaan heppuun. Eli Issii.

Ismohan se täs laulelee

Tänää sit mennäänkii sovittelemmaa ja ihmettelemmää niit bootsiloit Riihimäkkee, miehä näjetsen sain sen lahjakorti sinne Boot Factorryy. Pittää ottaa M matkaa jot heist ei tuu liia hurjat. Sinipunamustaharmaanvihreet esimerkiks.

Taitaa tullakkii lyhyt kiruttelu, ei tää aamuhomma oikei ota miul tulta. Pittää ellää päivä ensi ja sit ruveta siit kirjottelemmaa. Muute tullee semmosta keksittyy juttuu. Ei hyvä. Kyllä ne paremmatki kirjailijat o ensi eläny elämää ja sit kirjotellu siitä. Ne o nää kaikemaalima tytö höpsäkkeet jotka o kakskymppisinä täysii vilosohvei ja ymmärtäät kaike. Nii ja Himane.

Vanhat ruuat.