Toine ääpsinki käi siin ku miul ol vähäseltää näläkä ja uattelin, et jottai ois suatava. Roissantti ja cappuccino vois ol sopiva mahale. No mie ku olin ensi käynt hakasemas humitori kostuttimet Havanna-aitast ku niit ei olt sikkaarkaupas ni olin siin Cafe Esplanadin nurkil ni sinnehä mie sorruin. Ois siin olt vaihtoehton männä Akateemisen Cafe Aaltoon mut ehä mie helekkarin törkymöykky sitä tajunnu. Nii sitte kanniskeli kahvi ja pullakkeen pöytää ihe. O siin kyl se puol jot ne roissantit o siel Esplanadissa iha tolokuttoma hyvvii. Kuka lienöö leipur.
Viel jouvuttii semmossee hyväkkääsee ku Hese. Sin mäntii ku A:lla ol näläkä enne vepari harkkoi. Pittäähä se pennunnii jottai suuhusa suaha ku ihtesä roissantila turvottanu. Mie en ottanu mittää eikä M ottan ku limunaati. Oti mie piene huika siit, tunnustoo pittää. Lähtiis mie yriti valistoo A:ta jot sitä tarjotint ei viijä sin roskiksel. Ei uskonu, ei tietenkää. Enkä mie siin kehannu sil alakaa karjahtelemmaa. Ei ois kuulostanu kival:"JA NYT ET SITTE SAAKEL VIE SITÄ TÖRKÖTINT SIN ROSKIKSEL, SELEKÄÄS SUAT!" Ei ois ollu mukavata kellää.
Semmossii juttuloi pyyvän teilt anteeks ku oon tenhottanu nii etten ikkää moisii tie. Kaikha myö vissii ollaa erehtyväissii.
Siithä myö piästiinkii tuas kerra ketteräst Herkkuu ruokii hakemaa. Tarkotuksen tehä niit meksikaanei kourumallisii rappeit juttui mihi polokastaa jauhelihasoosia ja muit härpäkkeit sissää. Ollii tuas lähtent karvanopat liikkeele. Herraisä mite yks puoltoistametrine nuarasimmeine, ylleesä kuuenkymmene ja kuolema välist, voip viijä paljo tilloo. Pakko o nyhtästä ne isot kärrit yhele leiväle ja puolikkaale kalale. Siihe sit vielä joku haiseva juustopaketti mukkaa. Näit hyväkkäit sitte tunkemas iha väin vängälä nilikoile. Peilit pitäs olla jot ossais väistee. Ja tiskile o sit pakko ottoo se kärri mukkaa jot kukkaa muu ei piäse kahtommaa mitä siel ja onko siel mittää ja onha siel.
Sitte ku satut piäsemää kassavaiheesee ni onkii tarkast kahottava onko siin kassal "pussittaja". Tää pussittaja o semmoin kassa joka yrittää tunkee kaik tavarat uutee "pikku pussii". Arvatkee mänökö aikoo ku kysytää jokkaisest tavarast "pannaanko pikku pussii?" Ja sitte karvanoppa sannoo "laitetaan vaan". Vaikka tavara ois valamiiks pakattu jo vakkuumii, niinku miult kysy ku osti vakkuumii pakattuu siavilet. Mitä helekkaria, sehä o nii tiiviis paketis jot mittää ei pihal taatust tuu tai sit asjat o huonost eikä semmost kannata ottoo, iha tiioksenne vua.
Ruuvaks myö syötii perjantain niit takoloi. Mie tei heihi semmose jauheliha-papusoossi, ohhee sallaattii ja tommaatti-sipulhaketta ja viel reeme raissee. Oisin tehny semmost avokaato juttuuki mut Herku avokaatot ol iha ruakoja. Mie en tiijä mikä sitä avokaato-osasto hoitajaa oikee vaivoo ku se ei voi kahtoo, et ne ees joskus ois kypsii. Aina kehtois koton ruveta kypsyttelemmää. Vois laittoo kypsii ja ruakoi eriksee ni mie ossoisi ostoo ruakoja sillo ku halluu ihe kypsytellä. Nii. No hyvve ol ilimannii, vaik kyl vähä v**hatutti.
Ja ku kerra oli ostant sitä siavilettä vakkuumis, mikähä siinkii ol, ylleesä otan tiskist, ni siit polokastii seuroova juttu. Vilemetaljonkit matteirasoosis. Vejetää vile pätkiks, naputellaa vähä ohkasemmiks, pippurii, suoloo ja paprikkoo piäl. Ruskistettaa. Pehmennettää salottii ja valakkarrii, jauhosuurus, huljautettaa reippaast matteiraa, kiehautettaa vähä, kaajetaa kuumoo vettä ja lihavontii. Timjamii. Suat kyl maustel mau mukkaa. Keitellää ja sekotellaa vähä aikoo ja sit pannaa metaljonkit sekkaa kypsymmää. Jo aikasemmi onnii uunii M laittanu lohkotut perunat rosmarriini ja olliiviöljy kans 178 asteesee. Mie kahoin niit soosii tehessä ja hyö olliit pehmenneet vua värrii ei. Miehä nappasinnii uuni 203 asteesee. Ja hyvvee tul. Sallaattii ohhee. Kuvakii o al ja huomootte jot lämmöt o ku Sumari Sikkeläiselt ainai.
Vilemetaljonki
Noh, tuo kuva ei oikei näytä silt milt tää ruoka maistu. Mie mittää ossoo kuvata sillee kunnola. Käs väpäjää ku kännykälähä sitä tietyst pittää sohlata vaik ois oikei järjestelmäkamerai olemas. Ei kai se kuva nii tärkee oo, ihe ruoka ol kyl semmone kotose näköne luonnos. Ei mikkää kurmee piiperrys. Mie oon enemmä tämmöse ranskalaise ja italjalaise ja tietyst suomalaise kotruua ystävä. Etennii kot olosuhteis.
Munnuu talo tappaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti