Tällä kertaa ei sitten tulekaan mitään valitteluja eikä parkumisia. Tulee kirja-arvosteluja parista keittokirjasta. Lisänä on modifikaatioita kirjojen ruuista. Ja kun kerran kirja-arvosteluja tehdään, niin tehdään se Belgialaisia kirjaharvinaisuuksia ja Belgialaisia kirjauutuuksia hengessä. Ohjelmaahan vetelee miellyttävällä tavallaan jo edesmennyt Gösta Erik Sundqvist. Valitettavasti teille ei löytynyt linkkiä ensimainittuun ohjelmaan. Mikäli kuitenkin kaipaatte jotain musiikkia tämän kirjoituksen ja mahdolliseen kirjan lukemisen ja syvällisen pohdinnan oheen, olkoon tässä sopiva video.
Gösta
Lauluhan on tietenkin sopiva muistuttamaan liiallisen nautinnan vaaroista, vaikkei se haittaa jos rinnoista kiinni saa. Laulaakin sopii kirjan tutkimisen ohessa, eihän lukeminen saa liian vakavaa olla. Herkkyys katoaa.
Ensimmäisenä teoksena on Auguste Escoffieria edeltävä kuninkaiden kokki. Ludvig XV:n keittiömestari. Keittiömestarin nimeä ei tiedetä varmasti mutta hänen epäillään olleen kyseisen kuninkaan pääkokki Moutier.
Kirjan nimi onkin yksinkertaisuudessaan: Ludvig XV:n keittiömestari - Keittotaidon kannettava käsikirja.
Kirja on vuodelta 1767 mutta miksi se on tässä arvostelussa? Eikö sitä ole jo arvosteltu vuosisatojen saatossa? Kirja on varmastikin saanut monenlaisia arviointeja mutta se toimiikin tässä pohjustuksena toiselle huomattavasti tuoreemmalle teokselle johon palaan tuonnempana. Samalla huomaamme sen kauniin yksinkertaisuuden jolla ruokaa voi laittaa kuninkaillekkin.
Teoksesta on otettu vain muutama ohje esille ja nekin referoiden koska kaikki on niin, ah, yksinkertaista. Kirja jakautuu lyhyeen esipuheeseen ja termien selvitykseen sekä varsinaisiin ohjeisiin aakkosellisesti.
Kokista tulee huomata, että hän on kokkaustaitojen lisäksi lääkäri ja kemisti. Kemisti? Nykyisinhän kemiaa käytetään molekyyligastronomiassa, tosin tämä kokki ei käytä typpihörhöilyjä ruuissaan. Sairaiden ja muiden erityisruokavalioita on huomioitu, kuninkaalla oli heikko vatsa.
Ensimmäinen ohje:
Hauki anjoviksen kanssa eli Brochet aux anchois,
Puhdistetun hauen sivuihin leikataan pieniä viiltoja. Kala pannan marinoitumaan liemeen, jossa on viinietikkaa, laakerinlehtiä ja ruoholaukkaa. Sitten kala kuivataan, kieritetään jauhoissa ja paistetaan kauniin ruskeaksi. Anjovikset pannaan sulaan voihin, johon lisätään appelsiinin mehu, kapriksia ja valkopippuria. Kastike painetaan siivilän läpi ja kaadetaan kalan päälle. Tarjoillaan friteeratun persiljan kanssa.
Kommentteja - huomatkaa kalan alkukypsytys etikassa, anjoviksista saadaan täyteläinen maku, käytä parhaita! Persilja on hauen mauste, ei tilli.
Hauen pyydystäminen ja sopivaa musiikkia. (Kala tietysti pitäisi ottaa, olkoon nyt).
Toinen ohje:
Lampaanpaisti, siivutettu eli Eclanche de cent feuilles,
Irroittakaa lihan päältä kalvoa ja leikatkaa paisti ohuiksi siivuiksi, jotka jäävät kiinni luuhun. Täytteeksi leikatkaa hienoksi kynsilaukkaa, persiljaa, ruoholaukkaa, salottisipuleita, sieniä, timjamia, laakerinlehtiä ja basilikaa, jotka sekoitatte hyvin. Sivelkää täytettä lihasiivujen väliin ja paistissa olevan kalvon alle. Ommelkaa paisti kokonaiseksi, käärikää se paperiin ja paistakaa vartaassa. Tarjotkaa vaalean kastikkeen, salottisipulien , sitruunan mehun, suolan ja karkean pippurin kanssa.
Commentaires - liha maustunee varsin mainioksi näin tehtynä, vartaan puuttuessa uuni korvannee asian, kokeillemallahan se selviää. Nerokas kokki kokeilee aina!
Kolmas ja viimeinen ohje:
Mansikkavaahto eli Fraiches (Crême de),
Pankaa kattilaan pinten verran hyvää kermaa ja yksi quarteron sokeria. Antakaa kiehua kunnes jäljellä on enää puolet. Pilkkokaa huhmaressa kaksi runsasta kourallista puhtaita ja pestyjä mansikoita. Sekoittakaa ne kermaan. Kun kermaseos on puoleksi jäähtynyt, sekoittakaa siihen herneen kokoinen nokare juuston juoksutinta. Valuttakaa sitten harson läpi ja pankaa tarjoiluastiaan. Pankaa astia kuivatuskaappiin jähmettymään. Ellei se ole mahdollista, pankaa vaahto jäähtymään jään päälle.
Kommentteja jälleen - mitenkäs tämä muistuttaa jäätelöä tai jäädykettä? No sehän on sitä, vain erilaisella tavalla valmistettuna kuin nykyisin. Ei tainnut kokilla olla jäätelökonetta, ei. Hyvää varmasti noilla aineilla tulee.
Tässä olivat koko 381 sivuisen kirjan poiminnat, ne ovat tietenkin tehty aivan sattumanvaraisesti. Kuitenkin voinette huomata pettämättömän logiikan (Martti M), kala, liha ja jälki. Nii-in vihannekset on jätetty pois koska ne ovat niin yksinkertaisia keitellä. Lukekaa kirja jos haluatte parempia ohjeita.
Lukea se kannattaa joka tapauksessa.
------ Lounas -----
Toissapäivän tomaattiset silakkarullat ja pottumuusi - liikaa chipotlea. Yritin mausteella saada A:n silakalle, ei onnistunut. Kumma sälli.
Pääsemmekin toiseen hieman pienempään kirjaan: Keittokirja yhdelle tai kahdelle (Maria Frääs, Cecilia Magnusson, Henrik Petersson ja Patrik Steen).
Kirjoittajat olivat vuonna 2003 Restauranghögskolan i Grythyttanin opiskelijoita.
Itse kirja lähtee normaaleilla puheilla siitä mitä keittiössä tulisi olla jatkuvasti, se onkin tietysti erinomainen asia ajatellen nuoria jotka ovat juuri haihtuneet mamin lihapatojen ääreltä maailmalle.
Ohjeissa edetään kaavamaisesti alkuruuista jälkiruokiin mikä on täysin normaalia, opiskelijoilta olisi voinut kyllä odottaa hieman anarkiaa ruokajärjestyksessä. Kun kirja on Peppi Pitkätossun kotimaasta, niin olisiko ollut sopivaa aloittaa jälkiruuilla?
Lähdetään asiaan, nyt en tosiaankaan ryhdy kirjoittelemaan jokaista laakerinlehteä ja pippurinpuolikasta mitä soppaan laitetaan. Pysytään suurilla linjoilla kuten Moutier.
Eka ohje:
Minttupäärynä eli myntapärön,
Sokeriliemee säilöttyi päärynöi vai mitä ne o
pari stykee aafter eittii
kermaflödee
Heit päärynät uunii upside down ja siihe pääl ne karkit, venaa, et sukkeli o sulanu. Vetele nassuu sen flöde tai sit jäde kaa.
Commentsei - Täst voi sit vetää hyvät överit Kissanminttulitku ku ei sit oikeet minttusuklaat enää oo. Kantsii varaa pari pulloo per nassu ja bisset ohee.
Överei
No v****tu sit seuraava:
Guacamole eli sitä ei oo ruåttalaiset onnistunu vääntään ruåttix,
Avokaadoi muusin, ota helvetti se kuori veks
valkkarikynsii laita mite huvittaa urpo
zibollaa
tomsku
sitruunamehuu
suolaa
Kommari - Tän kans vedellää niit kolmiojuttui ja bissee ja katotaa ku Suomi voittaa MM-kisat lätkässä kymmene vuot sitte. Voi vetää sidukaaki jos o pirjo.
Kai sit joku vikaki:
Me lähimmäle karvaranne pitserialle ja tilaa muna-ananaspitsa ja o onnelline ku saat hyvää safkaa.
Kommentti - tämä on todellisin vaihtoehto, joissain tapauksissa paraskin. Säästyy opiskelija-asuntojen hellat ja tulipalon vaarakin on pienin. Kokemusta on.
No todellisuudessa kirja on aivan hyvä pikku kokkauskirja ja ruuilla saattaa jonkun aikaa tulla toimeen. Voihan sitä sitten lainata isommankin kun hieman tällä harjoittelee ja oikein innostuu.
Jos kirjan sattuu lainaaman, se kannattaa tehdä Helsingin pääkirjastosta, nimittäin sieltä löytyy kappale johon joku lukija on tehnyt asiallisia korjauksia hyvällä maulla ja kauniilla käsialalla. Muun muassa tsatsiki reseptiä on hieman kritisoitu suureksi. Siinä kun yhdelle hengelle tsatsiki tehdään viidestä (5) dl jugurttia ja kokonaisesta kurkusta. Ohhoh, siinä on peruspirkolle ja -keijolle kastiketta viikoksi. Ei hyvä. Kirjan numero on 3 0091 02205 0440.
Hyvinhän tämä meni, tekstistä tuli ehkä hieman pitkä ajatellen kiireistä ruuan laittajaa. Neuvoni onki, että ottakaa se Tabinne tai Padinne siihen hellan ääreen, sieltä voi lukea reseptin ja tämän tekstin. Käyttäkää kuitenkin niksipirkan ohjetta. Suojatkaa aparaatti ja laittakaa se roikkumaan niin kädet ovat vapaat puuhasteluun. Kannattaa ehkä pitäytyä suhteellisen paksuissa noin 30 den housuissa. Vaikka 15 den tai ohuemmat ovat varsin seksikkäät ne eivät tähän tarkoitukseen käy.
Parikymmentä denieriä.
Sitä mustikkasoppaa sitten - kiitti!
VastaaPoistaEtkä sitten vie niitä minun ainoita kalliita sukkia!
M