Minna Parikka, lohikääryleet ja hollandaise

Justiisa nii. Emmie Minna tekemisist sen kummemmi kiruta, tehköö hää kenkiisä iha rauhas. Nättilöi kenkii osa, osa ei oo. Sillee.
Mut siithä mie ku immeiset ossoo olla iha hölömöjä. Aikuine eukko männöö ostammaa Parikast jottii pattiinit ja sit kehtoo männä esittelemmää niit laatikost toisil julukises paikas. "Ai ko o ihanat kaho mitä mie osti nää ol ales vissii kaho nyt kyl nää silt makso jonnii verra kaho nyt". Voi suasta, ei ois millää kehant kahtoo moista näytelmöö. Ja esittelijän semmone oikee Taiteelline Persoona. Jatkuvast kulukoo mikä minkäi näkösis rytkyis ja ei siin mitä, kyl jokkaine suap käyttee sen mallissii vuattei ku haluvaa. Vua ku näyttää jot ne kutteet o vähäseltää likassii. Eikä siin mitä mutku pennuil o iha sama juttu. Aika lapselline eukko, enne suatto joku esitel luistimmijjaa tuoltappaa mut sekkii kyl vähintää lumpesut sai levveilyst. Oiskoha järjestee sille röpile sama homma. Ei onnistu ku ei oo lunta.
Miul kyl ihelläin ei olt mittää muotivuatteit ikkää mut kyl ne ol puhtaat. Piäsiäntösest. Olha ne mutaset sillo ku jostai ulukoo mutahommist tul. Siit kyl sit kuul ja vuatteet män pyykkii. Ni sit laittettii tuas puhtaat pöksyt jalakaa. Ja sit ol kyllä kouluu ja mehtäleikkii varte omasa. Ja tietokoneleikkiihä sitä ei oltkaa eikä pal muutakaa sisä hommailuu. Ulukona oltii, heittelemäs kivil ja kepeil toisiaa. Intiaaniva ja rosmova, polliisia kukkaa ei halunt esittöö. Semmost Taiteellist Persoonoo ei löytynt joka ois uskaltant olla toiselain.

Olokoot se siit sitte, pitäköö patinisa.
On kyllä sit kumma homma tään kelin kansa. Veivoo iha sinne sun tänne. Öile illal ysilt ol viel miinus yks astett ja nyt aamust ysilt ollee 14 raatii pakkast. Yö aikaa puont kolometoist. Ja sammoo rattoo mänt koko tään syäntalaven ainahii miun mielest. Piru ku Ilimatieteelaitokselt ei sua semmost pitempöö seurantoo ku muutama päivä. Ois mukava seurata mitä oikee tapahtuu. Pitäskö olla nii höveli jot perustas semmose oma seuranna. Nappois ain lämmö mittarist ja sit ilimanpainee siit meijjä hienost ja tarkast ilimapuntarist. Siit mikä myö Hollannist tuotii. Semmoin pallo jos o putki ja nestet sisäs. Ei tuu kuvvailust mittää, mie tälleen kuvan tähä ni niätte.

Ilimapuntar

Joo, siin sitte hää on kaikes yksinkertasuuvvessaa. Työ vissii het ällyytte mite tää toimii? Ette vai. Ei mitä, tulo selevitys. Kukkaa kaikkee voi tietee. Toimii silviisii jot sisäl oleva neste asetettaa samapintaa putkes oleva veen kans ku o normaalpaine elikkäs 1013,25 hehtoPaskallii. Sit ku rupiaa tulemaa korkiapainet nii ku nyt täs kuvas ni putkes oleva ves painuu alaspäi. Ja sit toiselviisii. Nyt näytti ollee Kaisikses semmone 1032 hPa ylpainet. Ja nii o ylpainet meinkii mittaris. Joka muute on sitte oikiastaa ainoo luotettava malli mittareist. Huonon puolen jos nyt jottai hakemal hakkee ni tuost ei tarkkoo lukemoo sua kyl ukko mustalainenkaa. Senverran näist lukemist o sanottava jot tuo neste (ei oo viinoo vua värjättyy vettä) o käynt monest putke suul ku o olt nii kova matalapaine. Ja näkkyyhä tuot oleva korkiapainetkii aika taval. Aika hauska aparatsikka, eikä olt kalliskaa. Täält niit saap NEMO jos sattuu tulppaanein kaupungeis piipahtammaa ja aikoo jiäp kaikilt muilt kohvikeilt. Siel o kaikelaist nähtävee ja hyät näköalat kaupungi ylle. Siel passoo vaik omat evväät mussuttoo, kokkeilehäntä vaikka Simon Meissenin roissantteja. O er sorttissii ja hyvvii onnii, oha niit muitai leipomoi. Mie vua tykästyi höi pulliisa ku kauppa ol nii sopivast Rempranttimuseo huuteil. Perkule, meinasi antoo viärät ohjeet. Hää onnii tietyst sen van Kokki museo nurkal. Siel Remprantil o semmoin kauppa ku Simon Levelt ja sielt suap hyvät saikat ja kohvit puruin mukkaa ja just semmoset ku halluu. Paitsi niit yksii puruja ne ei myy, niit varte pittää männä niihi muihi kohvikkeihi joit mie en täs mainosta ku semmoin o vähä luvatont, ainai Suomes. Iha niinko kalja mainostaminnee.

Oisko tuo tulppaankaupungi mainostamine olt tuos. Hää o kyl mukava kaupunk, eikä oo kalliskaa vaik iso onnii. Jos vaik Helssinkkii tai Tokiksee vertoo. Tatis normi kohvi kolome euroo iheksee palaveltun. Damis (!) kapputsiino makso 2,20 Leidsepleinil eli iha keskustas terassil palaveltun. Riistoo sanon mie, nimittäin miun syäntäin riipoo tuommone hinnottelu järettömmyys. Nojjoo, täst mie oon kiruttant ennennii. Siin jutus jos mie kerro jot miks mie en kanna likakuppii kerräysastiai joukkoo kahvilas.

Ilimanpaineist tullaannii siihe juttuu jot miu pittäis kyl nyt lähtiä pihal ku soltsi paistaa. Yks pollaliäkär sano jot pittäis olla ulukona vähintää tunt kons paistaa. Ja pitempää jos ei. Sais sitä tee-vitamiinii ja järk luistas paremmi. En tuota tiijjä, jos paremmi ruppeis luistelemmaa ni tätä tekstiihä suattas tulla tän vaik kui pal. Nytku sitä ei tuu. M sano näist miu teksteist jot ne pittää lukija iänee jot niist mittää tajjuu. Emmie ainakaa höpöttele täs kirutukse aikan. En mie kyl paljo mietikkää, niinku huomootte. Pirsana jos mie alakasin kirjailijaks ni mie olisinnii aika tuottelijas kaveri. Joku joskus sanonu, et ku yhe arki päiväs kirjottaa ni hyväst männöö. Tullooha siit monsata sivune rommaani tai usseempi novelli tai sit pienempii kirjotuksii vaik kui. Ainoo mitä mie täs kiruttais mieti o se, et mis o seuroova näpykkä mitä pittää painoo. Hankaloo ku en oppinu aikanaa sitä kymmenesormejärjestelmöö. Miul ol se kasiluokal vappaaehtosena aineena. Mei uskonno ope Irkku (Taiteelline Persoona) johti harjotuksii eikä niist kyl tul oikee mittää. Sil tää o nyt tämmöst happuiluu. Oikee käs hakkeutuu vängälä a-kirjaime näppylä piäl ja sillee. Sit niit joutuu korjailemmaa. Mie oikee oikoluven enne julukasuu koko teksti eskahtelutilas mut ain tuppoo jiämää jottai vikkoo.

Välmerkkilöi miu pittäis käyttee jonniiverra joustavammi ku e ylleesä tällee ku pistee ja piliku. Tulloo paljastus. Mistä tulloo nää lyhvet lausseet jotka piättää piste? No tietessii Yrjö-kirjoist joit kiruttel Erkki Kanerva. Häne nimimerkkisä ol Jammu ja näit tarinoit ol kirjasin ja sit niit julukastii Hymy-lehes. Hyö olliit kirutettu Tamperee ja sen ympäristö murteil. Mut jonniiverta niis o sammoo sauntia ku näis miu jutuis. Just nii. Miu murreha o semmost Persoonallist sekotust er murteist ja siasaksast. Ja vahvast täst viimesest. Oissii mukava jos oikee ossois jottai murret iha oikeest, sillee, et se ois tajuttavvoo ilima iänee lukemist. Toisaalt oha se mukava honnat ku ratikas lukijat höpisööt iänee tapillee eli televoonillee, et siin luetaa miu tekstii.

Myö keksittii Herkust semmone puolvalamiste mei ruokapöyvvä antimeks.

Lohikääryleet ja hollandaise.