perjantai 17. huhtikuuta 2015

Viideltä saunaan, pizzaako, no ei ehkä

Ja kuuelt putkaa. Ei helekkari soikoo. Mie rönysi ensmäse kerra huussikeikale yhe mais yöl ja iha turhoo. Näin vissii unta jot sinne o mäntävä. No ei se. Sit heräsinnii viijjelt uuestaa ja nyt iha oikeest huussitarpeel. Tämmöst se sitte o ku viiskymment o täys. Elekee naurako kossit, sama löysi o teilkii ies.
Siitä sit pettii joka ol tuas lattiila, eikä une häivee. Ei muuta kons kessule ja oottelemmaa millo M nousoo ylös. Kissaha häntä ollii komennellu jo hyä aikoo. Siit sitte elettii siihe kohtaa mis sumpit pihautettii (sanamuunnos - munasaannos). Joo paahoin oikee leivät ihellein eli tarjoilu oli ku DA:n aamiaisella, ihepalavelu. Noh höil ol kuitessii katettu sivupöytää saikat ja tykötarpeet. Ameriikkalaiset vieraat tämmöst palavelluu ihmettelliit ku muute o koko aijja joku palavelija vieres pönöttämäs.

Minkähällaine päevä mahtaa tulla. Annettii oikei vyysist tekemist ku lukemine sun muu homma ei onnistu. Mitehä tää kiruttamine onnaa, vissii siks ku tää o tämmöst outoo jorinoo eikä semmost hienoo tekstii mitä kirjois lukkoo. Oisha se tietyst Arto Meller vainaa kirjat aika outoo hommoo. Tai sit jos ottas luvun alle vaihteeks Odysseukse tai Dublinilaisii. Molemmat oopukset o James Joycen kirjottammii ja Saarikoske Pena suomentammii. Voi sitä viinamiäree mikä vissii suomentaissa män. Joo Odysseukse oon lukent, siihe kyl män vissii kolome vuotta aikoo. Himpunpimpun raskast tekstii välist. Aattelin jot siin o yks hyä pokkartyyppine kirja mitä lepposast junasa lukkoo.
Ensmäne kosketus miul ol siihe kirjaa interreil matkala. Siis semmosela mis yhel lipul suap suhata pitki öirooppoo kuukauvve aja, ainaki sillo sai. Ja scheibe sentää, siitä mittää tullu. Ois itekkii pitänt olla yhtä hyvässä siivussa ku kirjailijatkii. Ois jiänt junavaihot vällii.
Joka tappauksesa jos ottassii sen kirja lainaa enklannikielisen ni siinähä sitä sit oltas iha:



Kerranki jottai herkkee miu piiseis, kelepookoha M:lle. Rietta män sanomaa, et nyt se Me gustas tu pois ja het.

Joo no niist hommist sevverra jot kuulema voisin koittoo jottai vyysistkii koton. Niinku huuvverointii ja tiskoomista. Noinkoha nois hommis tulloo sitte sivut nii kippiiks et sätkee ei kärsi kiäntee. Pitänöö kokkeilla. Jos vaikka alakuu valuttelis vettä hanast ja laittas pöltsärin hurisemmaa.
Ai, et minuu hermostuttaa tuo mein laps. Lossi lähtöö viis minsoo ja hää vielä vatuloip tennarinauhoi kii. Ovat kuulema jumis (stuck) nekkii. Miu nii hermostuttaa ku hää o viimest päivee menos semmose työelämää tutustumisjakso työpaikkaa. Ei ookkaa hassumpi, oikee Luonnontieteellinen keskusmuseo. Ois se nolloo viimesenä päivänä myöhästyy. Mie ku oon ain nii täsmälline olevinnaa näijje tappaamiste kans. Monta kertoo hermoillu Kivelä hoitsule männes ku tuntuu jot ratikka o iha jumis (stuck) ja sit vaikuttaa, et ei ehi. Ei ehi, ei ehi, ei ehi.... Sano entine kurssivel ku kaveri Mantalla oltii Lappeerrannast Öhlämii l. Sarvikuonojen maahan menos. Ol vähä semmoin tiukempi ohituspaikka mut Mantas sevverra lähtöö jot hyvi piästii ohi. Kerroiha mie köikil sen ku mie täs viimesel lasareettikeikal meinasi myöhästyy sovitust palluuajast.
Tulukoo uuestaa jos tulloo uuestaa. Miul ol sovittu palluuajaks 1930 eli iltasaikka ja pillerit tauluu. Nooh, mie läksi tietyst hyvis ajoi 1820 lossil ja pere saattamas, itku silimis köikil. Vaik ei siin mittää hättee olt, mut semmost se sit kuitessii on. Aatos riens silviisii jot kipase Aleksi Alepast muutama hetelmä ja hyppäjän ratikkaa Aleksin pysäkil. Kakkone huraht enne Alepoo ohi mut ei hätä. Mänö sit seiska koht. Sitte Alepaa, nii ol hetelmist tyhjä hylly ku Jeesukse hauta Piäsiäisuamuna. Iha vistottunneena sinne pysäkil ja ihmettelemmää ku ratikoi ei näy ei kuulu ja kakkossee 19 min. aikoo. Nooh tulloo se seiska kummissii - ei tullu ku Tukkimiehel ol joku ketine näyttely seinällää ja Aleksi katkastu liikenteelt Mikokavu kohalt jot kakkone vua piäs kulukemmaa. Siin sitä sit vongattii ja kahtelin kellova, et kerkiinkö ku tarkotus ol ostoo kohvi viel Eltsun Nesteelt. Tulha se kakkoin sielt ja sit arpomaa mil pysäkil pois ja hainko sen tsuhven vai en. No sit tulinnii piätöksee jot Eltsu pysäkil pois ja kohvi haitaa ol mikä ol. Kyllä ol vaikeeta ellee tään piätöksen kans vähä aikoo. Vua kerkesin, kloku viisas tismallee 1930 ku painoin ovsummerrii ja sisält piästettii miut sissää. Voi elämä mikä helepotus.

Tähä on tuas sitte ohtakkee mukkaisest (tai sitte ei) tekstii pitentävä viiteo.



Mitteekäs täs muuta, jos piuhauttais sätkä ja alottas ne vyysiset hommat.
Pizzaako, no ei ehkä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti