Ruusuja pöydällä, aamulla syötiin palukkaa

Möksäpaikalle ku saavuttiin oli pienenä ihmetyksen aiheena mistä hollantilaiseen taloon käydään sisään. Ensimmäisenä tietty koputtelemaan etuoven näköistä uksea mutta talon poika viittoili takaovelle. Sieltäpä sitten löytyikin talon emäntä jolla oli englanti hieman hakusassa, saksaa osasi hyvinkin. Pienen neuvottelun tuloksena saatiin isäntä paikalle hoitelemaan bisneksiä. Isäntä oli ulkomaisissa kielissä kaksikielinen, saksaa ja vähäsen englantia. Eipi mitä, sovittiin sekakielisyydestä kun miullahan on sama ongelma paitsi päinvastoin. Enkä mie enklantiakkaan nii mahtihyvin taija. Mukava mies kaikenkaikkiaan, siihen käsitykseen pääsin heti ja jatko osoitti samaa.
Toden totta, mökin pöydälle oli aseteltu pieniä ruusunippuja maljakoihin. Olipahan aika kiva fiilis astahdella sellaiseen möksään. Mökkönen oli muutenkin tosi siisti ja jopa sängyt oli pedattu kuin hotellissa. Ja paremmin kuin useissa.

Eipäs muuta kun tavarat tupaan ja ihmettelemään ruokaosastoa, isäntä kerto kauppapaikkoja mut nehän mie olin kyl selevittäny jo etukäteen netistä, tietysti.
Auto alle ja Schageniin ruokaa ostamaan. Sieltähän löyty sitten Aldi, jossa ei kyllä toista kertaa käyty. Kauppa oli kun Litli mutta sillä erotuksella, et kassapoika meinas heittää tavarat lattialle. Hirveetä kyytiä mätti niitä niin ettei koppaan meinannu keretä heittää. Myöhemmin ostokset suoritettiinkin joko Albert Heijniissä tällä paikkaa tai sit Vomarissa. Näis kaupois ei sit mikään visa sit käy, pitäs olla heijä oma maestro kortti, onneks raha sentään kelepaa.

Siit ku sit möksäl päästii ni eiku näläkäsille makaryynin keittoon. Ohjelmassa oli spagua ja tomaattisoosia. Ihan perussettiä, siin ei paljon alettu hieromaan kaikenmaaliman sirveleiden kera. Basilikaa tuli laitettuu aika reippaasti kun sitä nimittäin oli. Ostettiin ruukkubasiliskus joka oli noin viisi kertaa Järvikylän ruukun kokoinen. Hirvee vasta. Ja makso alle euron, järkyttävää miten Hollannissa on vihannekset edullisia.
Atrian päälle taidettiin napostella kaffet ja saikat paakkelsien kera jotka oli myös ihan tolokuttoman halpoja. Mie olin ovelasti varannu omat kahvit mukaan, ihan kun Kanarian lomalaiset varaa HK:n blöödiä.
Kävi kyllä ilmi, et Hollannista saa ihan miun suun makusta kahvia mutta sitä pitikin sitten mennä ostamaan Alkmaarista ja se onkin ihan eri juttu.

Illastapa sitä ei sit kummempia puuhailtukkaan kun vähän yritettiin telkkaria viritellä josta ei oikein saatu mitään muuta järjellistä näkymään ku piipiisiin uutimet. Olikin mukava männä unten maille oikein lokosaaan petikkään joka sekin osoittautui jatkossa varsin viehättäväksi laitteeksi.
Aamulla syötiin palukkaa.