Mie taija jättää tään kese ja yrkätä jatkaa tätä tännää koton ku ruoka o nii vaikee ku verlättyi lämmittämine ja pottui ynnä valakosoosin keittämine. Saatan pöräyttää tähä niit kuva riipaleit. Kuvisha minnuu harmittaa se ku mie mäni ostamaa vast nyt itellein (M:lle) uue kamera. Onkii oikei Sampsunki semmoin mis o wifi, voipi töräyttää kuvat veispuukkii het suoraa kamerast. Muuteskii vaikuttaa iha tolokulta aparaatilta. Ostossa ol tietyst se puoli, et miehä sain ne pitkää kinutut lomarahat vast 15. päivä tätä kuuta ja se kamerakkii ol tarjoukses vast nyt. Eli en ois ostant sil täyel hintoo enne matkaa. Ois mänt butjetti könällee.
Nii, miehä lupasi teil kertoo paljo sitä rahhoo sit tul. Olivat mölöt jättäneet yli 17 000 euro eest maksamat miul palkkoi ja lomarahhoi. Tsiisus sentää jos mie en ois ite hokannu. Korkoja ei tietenkää valtio maksa, ei tietenkää.
Pois raha-assiit, verottajaha niist nykäs kyl liiviisä iha riittäväst. Ja maksuiki kertyi matkast. Rahhaa tulle ja rahhaa mennee je etupäässä mennee. Sillee se on.
Ja eihä se tämä löyhälä kone antant miu jatkaa hyäst aloteltuu juttuu. Vaa miepä olinki neropatti ja asensi moppiili bloggeri tabbii. Kirjotusvirheit kyl tullee varmast enempi ku enne. Ei haitanne mittää ku jututkii o vähä sielt tänneppäin. Sitäpaitsi nää tullee ihan epäjärjestyksessä ajan suhteen. Silivoo sillekki.
Mie mainihin siit mein vastaanotost sinne hollanni möksää. Tähä kuvvaa mie oon lisänny sukkeliaskin ja sikkaarin (hyvän). Kuva ei oo hyä, tapi kamerast johtui.
Jatkoa seuraa
Siin sikkaar, suklaata ja takan näkkyy kukka-asetelmaahi
Tää allaoleva tekst o iha erpäiväst ja erpiälä kirjotettuu jot elekää hämmästykö. On tässä jotakii jatketta eelliselle.
Huh, ku ol vaikiata laittaa nämä tekstit tähä oikeile paikoillee. Arvatkeeha miks!
Mie kävin Stokkan hulluila päivillä ja ostaa päsäytin uuen läppärin. No, ne olkii oikeet hullut päivät ku mie olin ainoo hullu koko mökissä, ehkä. Rupes nii korpeemaa nää hittaat vehkeet. Nyt o uus muttei se sama mikä piti olla but no hätä iha yhtä kiirusvehe ku mikä pit ollakki. Myyjä hak väärä vehkee varastost enkä mie huomant ku koton. Se ei oltkaa nii paha virhe ku lihatiskil käi.
Perkules kun tarjoukses ol ulukopaisti 14,90 ekkee kilolt ni sitä aateltii pyhäks ja otettiinki par killoo. Syötii perjantain nimittäin mexiko lättysii ni sipasi viilut niihinkii.
Ai saakel minkä tek tiskin poika, läsäytti väärää nappulaa sen ulukofilepihviks ja hinta 39,80 kilo. Arvailkaas taas huomasinko, EN!
Kassalla vähä ihmettelei ku tyttö sano jottai saasta eurosta, sitä sen kummemi ruvennu ajattelemmaa.
Ajatukset heräs vast laupäiväl ko mäntii M:n kans kirjastoo ja sanoi summa hälle. Silloha se kuiti ehtimine alako, M ol puol vartalloo roskapöntös ku se ostokuitti ol jo ennättänt sinne. Ei löytynt, minnuu vähä hävetti jos naapurit näkkee ja sanoinkii, et toivottavasti ainakaan nää naapurit joil on kenneli ja joije kans ei olla välilöis ei näje. Eikö samointei heijä huuhkajamaine akanröpi mää miu selä takkaa. Hohhoh.
Ol semmoset hullut päivät stokkalla viime lauantaina, ei taija pussi kestää monia järjestää.
Paisti muuttu fileeks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti