The weekend went, kaik on mänt

So, it happens. Vaihetaas kuiteski vaan tälle miun (ainakin) ymmärtämälle kielelle. Koulu loppu ja A sai ehkä hienoista paremman todistuksen mitä ensin uumoiltiin. Toivottavasti seiska alkaa paremmissa merkeissä kuin mitä kutosen syksy meni. Kauhistuksen kanahäkki sitä kiusaa mitä läksyt ja kokeisiin lukeminen tuotti. Pieni ihminen ei saattanut millään ymmärtää, että helpommalla pääsee kun lukee läksyt silloin kun niitä tulee.
Kokeisiin luku oli sitten semmosta tervanjuontia jot.
Taitaa olla tullu isäänsä, eipä vähän ollu helpompaa miulkaa. Ukinmummo ei kyl ihan hirveesti jeesaillu esimerkiks saksan sijamuotojen ja muiden akkusatiivien kans. Onneks opettaja oli semmonen ilmestyskirjan peto, ettei läksyjä just uskaltanu jättää tekemättä. Viimestään välitunnilla ne tuli kopsattuu yhelta neropatilta joka osas kaikesta kaiken. Silleen sitä sutvittiin keskikoulu läpi. En oo viittiny A:lle paljon kehuskella siitä koulusta. Enempi keskittyny tähän viimesimpään joka olikin ihan hyvä suoritus, sentään kolmosen papru.

M leipo tietysti hienon mansikkakakun minkä kuvaa ei taida olla tähän hätään tähän tällätä. Jaa oliskos G+ palvelus, katotaa. Ja ononononon. Täs

Kaakku

Tosin M oli hieman nyreissään Tätskylle kun mansikat oli leikelty väärin. Mie en ihan ymmärtäny millä tavalla, eipä se kyl miu asia ookkaa. Kakku oli hyvää. Jotain rahkaa ja kermaa ja raparperikiisselii ynnä persikkaa. Orvokit kuuluu aina asiaan.

A häipykin sitten Tätskyn kyydissä Kaakon kulmille lomailemaan ja me saatiin lomarauhaa kotiin. Paitsi, että M on kipeenä, jalka vihottelee eikä lentsu paranna asiaa. Noh poika ei ole koko ajan kyselemäs, et mitä mie teen ja mitä mie syön päiväl. Eikä tietenkään syö sitä mitä komennetaan ja ressiä kaikille. Tätsky ja mummo syöttää makkaraa ja nakkia ja kaikki on hyvin.

Lomamatka alkaa olla majotuksiltaan suunniteltu. Köpis-Sint Maartensvlotbrug-Lund on paikkakunnat. Hollannissa 14 yötä ja muissa kaks. Vielä pitäs keksii mitä siellä Sintissä tehään, pikkunen rantapaikka, vesi kylmää eikä kelikään vissiin mikään helteinen taija olla. No sitähän voi tietty kruisailla pitkin poikin Alavaamaata kun se on semmonen pikku sintti esmes Suomen sijasta. Eiköhän sieltä ihmettelemistä löydy. Amsterdamiinkaan ei oo kun tunnin matka biilillä ja sama se taitaa olla junallakin.Jotain sieltä Adamista jäi vielä viime kesältä näkemättä. Esimerkiksi se yksi shoppi. Sinne ei kyl A:n kans voi mennä. Nii ja M:n pitää höyhentää ne tulpaanisipulin myyjät. Roistot, ei yhtään mustaa tulppaania meijän penkis. Mie en kyl ymmärrä miks pitäs ollakkaa. Sehän on taas niit asjoit mitä miun ei tarviikkaa ymmärtää.

Tääl löyhäläs esitellää kaikennöstä miten miusta päästäs eroon. Oopulaiset ilimotti, että heil onkii täs vähä semmosii omii suhinoit jot siihe hommaa ei otetakkaa kettää vähhää aikaa. Pietää teijät mieles, eli hullui jännitykses. Taas.

Mie kerro het sitte kons mie tiijä jottai sitt Öhlämi hommast. Tiipataapa, sanon mie. Ihme tipityy jätkiä nykysin hommissa. Päättäsvät asiat ja siihe sit loppus ulina. Meinaaks hyö, et sottaa tuol viisii käyää. Ei tuu mittää, ei yhelä tielä mittää.

Kaik on mänt.