keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Ei ookkaan tiipataapaa, pizza oli hyvää

Voi ristus sentään. Nyt näyttää pahimmat huumeunet käyvän toteen. Siirto sinne Öhlämiin, erittäin vaativaan tehtävään jota olen suorittanut vuonna 1984 ennen virkakurssien käyntiä. Tehtävässä on alin mahdollinen palkka, sen pitäs vissiin kertoa jotain tehtävän vaativuudesta.
Ei tule olemaan helppoa sillä johtajalla joka semmoseen hommaan ryhtyy tai joutuu. Voi joutua neuvomaan alaistaan työn suorittamisessa. Saattaa olla setä unohtanu asiat, niinku oikeesti onkin. Sehän tässä älytöntä on, että ihmisiä määräillään semmosiin tehtäviin mihin ne on ylikoulutettuja ja eivät kuitenkaan sopivalta alalta. Ja miun osalta ei pääkään taida kestää, niin ainakin vielä kuukausi sitten todettiin.
Kyllä työnantaja haluaa näyttää miten hyvin muutos on hoidettu ja jokaiselle löydetty työpaikka. Tottahan se on. Järkee siinä ei kyllä ole hiventäkään.

Omalta kohdaltani tuo hommailu tarkoittaa työmatkan muuttumista 90 km pituiseksi. Aikaa tuhraantuu omalla piilillä pauttiarallaa 3 h yhteensä. Julkisella aika onkin sitten yli 4 h, riippuen miten lautta sattuu hollilleen. Jos ei niin sitten 5. Asunnon hommaan heti ja maksatan korvaukset ja A:kin tulee vähäks aikaa kirjoille, saadaan rahat tuplana. Jos laskennan jälkeen käy tarpeelliseksi niin sitten tehään M:n kanssa liittoonkin ns. pesäero. Taloudellisin perustein, se varmaan tulee sit vastaan kun kun kaikki matkat sun muut on tältä vitun työnantajalta kinuttu. Ja nyt mie lähen sinne terapiaryhmään mie oon niin pahana.

Huh, terapiat on käyty ja päiväkin on toinen vaan ahistus ei anna periks. Saas nähä miten pitkään tätä jaksaa.
Pannaas tähän joku ahistus biisi ni voitte ahistella mukana.

Joy Division
Ilon divisioona, elikkäs bordellikomppania.

Ja nyt sitten alko väsyttämään ihan simona, täytynee päättää tämä homma tältä erää tähän.
Pizza oli hyvää

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti