Cien años de soledad, polpette di carne italiani

Niin sadan vuoden yksinäisyys. Jo teksteist työ ootte vissii huomant, et mie taijan muistuttoo tän kirjan  José Arcadio Buendíaa. Tulo hulluks ja puhhuu kielel jota kukkaa ei ymmärrä, miul se essiintyy täs kirutukses mitä kukkaa ei taija ymmärtee.
No ei täs nyt kuitenkaa Màrguezista sen kummempoo analyysii oo. Miul tää yksinäisyys vua ilimenee näin päivin mitkä mie vietän tääl koton tekemät lähes mittää. Sen helekuti sairasloma takkii. Arvatkee onko mukava olla öllöttee yksinnää ku ei sua oikee mittää aikaseks. Uamust kyl jaksaa herätä hyvis ajoinki jos tarviaa, vuan ku ei huvita. Herree nyt seihtemält ja ala sit uamutoimil ja sen jäläkee oo toimettoman neljää ast ku ei kettää kene kans ees puhus jotakii. Normaalist töis ees jottai tulis puhuttuu toiste kans ja vähä jottai tehtyyki.
Miul o tää nykyne päivä kuava jot herree joko kympilt tai yhelttoist sen jäläkee tunti kahvistelluu, lehe lukkuu, vasepuukkii ja muut semmost nettihommoo eli siis iha joutavoo. Kirjoi ei jaksa lukkee ku masentaa. Masentaa kyl muuteskii, siit tää vetämättömmyys johtuu.
Mie en kyl tiijä mite mie saisi aikaseks ees jottai. Suunnitelmii kyl olis mut ku ei niihe sua tartuttuu kii ja pantuu aikaseks. Täs asjas kyl painaa semmonenkii jot mie oon muuteskii uamu-unine ja tietyst illavvirkku. Tallouvve muu väe o tietyst pakottavist syist pistettävä aikasemmi makkoomaa. Ei kohtoo kemiat siin hommas.

Siin ol tuas valitust. Jottai pittäis keksii ilosempooki juttuu. Ja semmone löyty nettihommist (!?!) tietyst. Ei vain, Google+ palavelluu oon täs seurailt. Vaikuttaa iha mukavalt ku siel o niit yhteisöi mihi voip liittyy. Niie kaut voipkii kommentoija ja vaik haastel iha tuntemattomii immeiste kans. Tiiä onks se sitte järkevöö mut oha se paljo hauskempoo ku vasepooki tuttui kans. Tutustuup erlaisii immeisii erpuolelt palloo. Miekii oon liittynt leipurhommaa, rillaushommaa etc. Hyö ovat englanni kielissii ja vissii oikei amerikkalaissii. Sielt mie oonkii suant jo hyvvii kommenttei ja miu kuvvin kahtojii on olt vaik kui. Mukavata, vasepuukki jos laittaap ni joku tuttu suattaa sannoo jot, hieno. Boring. Oon mie yhes suomalaiseskii yhteisös mukan, siel o jopa työpaikka ilimotuksii. Tää jos mikä o miust sitä SOMEe. Vasepuukisha vaa oot niinku sanottuu niie kavereijes kans tekemisis, iha sama ku lähettäsit sähköpostii ja kirjottasit siihe minuu nyt nii v****ttaa tai sit no ompas kova tuul. Sammaa kastii ja viel pahempoo o jakkoo kaikemaalima hölömöi kuvvii. Jos mie halluisi kahella niit kuvvii ni kyl mie ne netist löytäsi, siihe kenenkää appuu tarvii. Taijankii tappaa ihteni (vasepuukis) tai ainaki laittoo pimmeeks (livenähä mie oon jo). Onnistuskoha tuo pimahtamine, joskus mie oon olt. Oon mie kyl deletoinukki itteni.

Ah, tuost eellämainitust tuulest tulloo mielee jot tuas se mukavast vettää pahat hajut männessää. Täs linkis o semmone mukava palavelu joka toimiip tiälä Etelä-Suomes Testbed. Siit näkkee vähä tarkemmi keli kehitykse ku normaaleist palaveluist. Homma kattaap rannikkoaluee. Sama systeemi suap toimimmaa ainaski Android vehkeil. Appsi lattaillaa tietyst sielt Play kaupast. Mie oon käyttäny Mikko Vestolan viäntämmää Helsinki Testbed Viewer 2.0 zovelmoo. Toimii iha mukavast.
Justiisa uutisis haastateltii jottai Ilimatieteelaitokse heepoo joka intti jot ei näit tormipäivii oo olt keskiarvosest kovi paljoo. Tunnust kyl jot ovat olleet vähä jyrkempii. Mie oon sammoo mielt. Ilimaku täst meilt näkkyy aika mukavast ku akkunast kehtoo kahtoo.

Ja miehä vilikasi taka-aknoosta, kettu vieköö. Siel ol pulut noppimas M:n vaivalla viemiä pikkulintuin jyväsii. Par tilttii ol lintulauval mut siel ei tain olla mittää. Pikku paksukainen eli meijä oma mustarastaskii ihmettel mis ruuat o. Lisäks rusakoi esteeks aseteltu verkko ol kaatunt mustikkapensaije ympärilt. Pitäsköhä miu olla nii rohkia jot mänisi korjoomaa tilantee jyväpussi kaa. Kahtoo nyt jos kehtoo. tulloot hyö vissii toimee ilima lisäruokooki ku o näi lämmint. Mie en kyl keksi mitä nää tiltit ja taltit talavela syövät. Tuntus silt jot mittää hyönteissii ainaskaa oo. Tava mehäshä o ain jottai syömissii puun kuore al. O niit mukavii kirjanpainajii ja muita kirjaajii jotka kuuset tappaa meleko just ku niihe pörähtäät. Halluutes työ tähä sen petolaise kuvan. Halluutte tietyst. Paitsi, et suatte oikei viteo hänest.

Kirjanpainaja (Ips typographus) ahkeroi innolla

Tää olkii miul iha uus viteo, ei Kekkulii huvittant esittee hänt vaa hää esittel niit diakuvviisa vuojelt nakit ja makkara. Nää Ipsit ne vetäsöö kuuse sit ravakkaa henkettömäks, hyö iskeytyyt näjetse oikei kunno joukol puihi.
Tipityyt onkii kohtuu hyötyllissii elukoi noin niinku mehä suojelullisest. No enpä oikei tarkkaa tiijä mite paljo hyö näihi asjoihi voivat vaikuttoo.

Mahettaskoha meil syyä tännää lihapullii, tuas ois Herkus jauheliha tarjoukses. Se o sitä hyyää pihvikarja lihhaa, ei nesteet virtaile niinku Atriast. Jos tekasis niit italialaisii mihi tullee leipee, parmesaanii ja lehtpersiljoo ja sit normaal mausteet. Semmoin homma niis miul o erlaist muije tekasuihi jot mie en paista niit, vua pelekästää keittele ne varovast tommaattikastikkees. Tullee nii soma pehmeit jot. Eikä haittaja vaik mureneet vähäse soosi sekkaa, parantaa soossii mukavast sekkii.
Polpette di carne italiani.